Muumiojauhe (lat. mumia vera tai lat. mumia vera aegyptica) oli erityisesti keskiajalla suosittu uskomuslääke, jota valmistettiin jauhetuista egyptiläisistä muumioista. Muinaisilla muumioilla uskottiin olevan ihmeellisiä parantavia vaikutuksia useisiin sairauksiin. Eläinten ja ihmisten muumioista valmistettu jauhe oli suosittua Lähi-idässä ja Euroopassa aina 1900-luvun alkuvuosiin saakka.[1][2]

Puinen apteekkiastia jossa teksti "MUMIÆ" Hampurin museon kokoelmista.

Muumiojauhetta käytettiin esimerkiksi mahahaavan ja päänsäryn hoitoon, ja myös paiseita hoidettiin muumiojauhekääreillä.[2]

Palsamoituja ruumiita saatiin Egyptistä, jossa haudanryöstäjät kaivoivat niitä esiin ja myivät ne. Kaikki muumiot eivät suinkaan olleet faaraoiden ajalta, vaan muumiojauhetta valmistettiin tuoreemmistakin kuolleista, kuten kerjäläisten, spitaalisten ja ruttoihin kuolleiden ruumiista, tai suoraan huijattiin minkä tahansa muun sopivalta näyttävän jauheen sisältävän muumiota.[2][3][4] Osan muumiojauheista on kuitenkin modernein analyysimenetelmin todistettu sisältävän aidoista muumioista peräisin olevia ihmisen jäänteitä.[4] Todennäköisesti Suomeen saakka saapuneet muumiojauheet eivät olleet aidoista muumioista, vaan olivat mitä tahansa bitumin kaltaista tahmeaa jauhoa, millä hyväuskoisia sairaita sitten erehdytettiin.[1]

Muumiolääkkeen nimiin vannoivat mm. Francis Bacon, Robert Boyle[5] ja vielä 1800-luvun loppupuolella Leo Tolstoi.[3] Epäilijöitä oli vähemmän. Michel de Montaigne leimasi muumioiden käytön kannibalismiksi.[3] Zedlerin yleistietosanakirja 1730-luvulta melkeinpä väittää muumiojauhoa plaseboksi toteamalla: “Antaa heidän uskoa siihen jotka haluavat ja pystyvät.”[6]

Saksalainen lääkeyritys Merck mainosti vuoden 1912 tuoteluettelossaan “Mumia vera aegypticaa niin pitkään kuin varastoa on.”[3] Vieläkin myöhemmin vuonna 1924 kilogramma muumiojauhetta maksoi 12 kultamarkkaa Firma E. Merck Darmstadtin hinnastossa.[6]

Lähteet muokkaa

  1. a b Hanne Leiwo: Historia kietoo apteekit ja pyövelit yhteen – syyttömästi mestattujen kyyneleillä oli kysyntää 1600-luvulla 22.11.2015. Yle. Viitattu 27.2.2019.
  2. a b c Natasja Broström: Vaarallista lääkintää: Hoito saattoi viedä hengen 5.1.2018. Historianet.fi. Arkistoitu 28.2.2019. Viitattu 27.2.2019.
  3. a b c d Andreas Weiser: Mekö ihmissyöjiä?. Geo-lehti, marras-joulukuu 2011, 4. vsk, nro 11–12, s. 62–65. Sanoma Magazines Finland. ISSN 1797-3600.
  4. a b Scholz-Böttcher, Barbara M.: 18th century medication “Mumia vera aegyptica” – Fake or authentic?. Organic geochemistry, 2013. ISSN 0146-6380. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.2.2019. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Karl H. Dannenfeldt: Egyptian Mumia: The Sixteenth Century Experience and Debate. The Sixteenth Century Journal, 1985, 16. vsk, nro 2, s. 163–180. doi:10.2307/2540910. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  6. a b Powdered Mummies Used as Medicine Merck Group. Viitattu 27.2.2019. (englanniksi)