Mustakurkku-uikku
Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) on pienikokoinen uikkulintu. Lajin kuvaili ja nimesi Carl von Linné 1758.
| Mustakurkku-uikku | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Uikkulinnut Podicipediformes |
| Heimo: | Uikut Podicipedidae |
| Suku: | Silkkiuikut Podiceps |
| Laji: | auritus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Podiceps auritus |
|
 |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Mustakurkku-uikun pituus on 31–38 cm ja paino 300–570 g. Sen siipien kärkiväli on 46-55 cm.
Lajin tunnistaa hyvin kesällä pesintäaikaan mustasta päästä ruskeankeltaisine tupsuineen pään sivuilla ja punaisesta kaulasta. Koiras ja naaras ovat saman näköisiä, joskin koiras saattaa olla hieman suurempi ja juhlapuvussa kirkkaamman värinen. Mustakurkku-uikulla on myös tulipunaiset silmät ja pieni musta nokka, jossa on valkoinen kärki kesällä. Ääni on melko voimakas, korkeahko hyrisevä vihellys.
Vanhin suomalainen rengastettu mustakurkku-uikku on ollut 6 vuotta 1 kuukautta 5 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut islantilainen 7 vuotta vanha yksilö.
Levinneisyys muokkaa
Mustakurkku-uikku pesii järvillä Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa se on vähälukuinen mutta suhteellisen yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, ja pesii sekä järvi- että merialueella. Pesimäkantamme on noin 4 000 paria.[3] Euroopassa pesii 6 000–9 000 paria, joista Skotlannissa 70–78. Venäjän kanta on 10 000–100 000 paria. Maailman populaation koko on 160 000–1 200 000 yksilöä. Laji on muuttolintu, ja Suomessa pesivät yksilöt muuttavat elo-lokakuussa Länsi-Euroopan rannikoille ja palaavat Suomeen huhtikuun puolivälin jälkeen. Jos jäiden lähtö on myöhäinen, ensimmäiset tavataan vasta toukokuussa vapun jälkeen. Syysmuutolta myöhästyneitä lintuja on tavattu talvellakin.
Elinympäristö muokkaa
Elää erilaisissa rehevissä vesistöissä ja ruovikkolampareilla mm. suojaisilla merenlahdilla, jätevedenpuhdistamoilla ja lintujärvillä. Muuttoaikaan tavataan lähes kaikenlaisten avovesien äärellä.
Lisääntyminen muokkaa
Laji pesii usein yhdyskunnissa, joissa voi olla 10–20 paria. Se on sukukypsä 1-vuotiaana.
Muiden uikkujen tavoin laji rakentaa kelluvan, vesikasveihin kiinnitetyn pesänsä lähelle rantaa, sillä sen raajat eivät sovellu kunnolla kävelyyn. Merialueilla pesinnät usein epäonnistuvat meriveden korkeusvaihteluissa. Mustakurkku-uikku munii 4–5 valkeata munaa, joita molemmat emot hautovat 22–26 vrk. Poikaset kulkevat pieninä tavallisesti emon selässä, isompina ne kalastelevat emojensa kanssa. Poikaset ovat lentokykyisiä 6–7 viikon ikäisinä.
Ravinto muokkaa
Laji on loistava sukeltaja, joten se saalistaa kaloja vedenpinnan alla. Se voi pysytellä veden alla jopa 3 minuuttia ja sukeltaa 150–200 metriä. Linnulle kelpaavat myös kasvinosat sekä vedessä elävät selkärangattomat, kuten juotikkaat, äyriäiset ja nilviäiset.
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Podiceps auritus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2015.4. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Mustakurkku-uikku Punaisen kirjan verkkopalvelu. 2019. Viitattu 5.2.2020.
- ↑ Väisänen, Risto A., Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-12663-6
Aiheesta muualla muokkaa
- Mustakurkku-uikku Lintukuva-verkkopalvelussa
- Suomenojan luonto - Suomenoja.fi
- BirdLife Suomi: Mustakurkku-uikku, vuoden lintu 2012
- LuontoPortti: Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus)
- ITIS: Podiceps auritus (englanniksi)
Kirjallisuutta muokkaa
- Lammi, Esa 1989: Saariston haasteet ja uikkujen vastaukset. Johan Ulfvensin väitöskirjan esittely. - Lintumies 3.1989 s. 124-126. LYL.
- Ulfvens, Johan 1988: Comparative breeding ecology of the Horned Grebe Podiceps auritus and the Great Crested Grebe Podiceps cristatus: archipelgo versus lake habitats. - Acta Zool. Fennica 183:1-75.