Mustahämähäkkiapina
Mustahämähäkkiapina eli koata (Ateles paniscus) on hämähäkkiapinalaji, joka esiintyy Etelä-Amerikassa Brasiliasta Guyanaan ja Ranskan Guayanaan.
| Mustahämähäkkiapina | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Alalahko: | Haplorrhini |
| Heimo: | Hämähäkkiapinat Atelidae |
| Suku: | Ateles |
| Laji: | paniscus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ateles paniscus |
|
 Mustahämähäkkiapinan levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Mustahämähäkkiapina on Etelä-Amerikan suurimpia apinalajeja. Uros voi painaa 9 kiloa, naaras pari kiloa vähemmän. Niiden turkki on musta ja raajat pitkät suhteessa vartalon kokoon. Mustahämähäkkiapinan kasvojen väri vaihtelee mustasta vaaleanpunaiseen.
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Mustahämähäkkiapinaa tavataan Brasiliassa, Ranskan Guayanassa, Guyanassa ja Surinamessa. Sen levinneisyysalueen etelärajana on Amazon ja länsirajana Rio Negro- ja Rio Branco -joet. Pohjoisessa sitä ei tavata enää aivan rannikkotasangolla. Mustahämähäkkiapinat elävät pääosin vain aarniometsissä, mutta niitä tavataan joskus myös talousmetsissä.[1]
Elintavat muokkaa
Mustahämähäkkiapina on latvustojen eläin, eikä niitä juurikaan tavata aluskasvillisuudessa. Ne elävät jopa 20–30 yksilön laumoissa, mutta ne usein viettävät aikaa, ruokailevat tai liikkuvat pienemmissä ryhmissä. Mustahämähäkkiapinaryhmien elinpiirien rajat uskotaan olevan tarkat, eikä ryhmien elinpiirit mene päällekkäin.[1]
Mustahämähäkkiapinan ravinto koostuu noin 85-prosenttisesti hedelmistä ja niiden siemenistä. Ne syövät kuitenkin myös muun muassa lehtiä ja kukkia, joita laji käyttää ravinnoksi kuivan kauden alussa, kun hedelmiä on huonosti saatavilla. Mustahämähäkkiapina on monien puiden ja liaanikasvien merkittävä levittäjä, sillä ne syövät kypsiä hedelmiä siemineen päivineen. 1980-luvulla tehtyjen tutkimusten mustahämähäkkiapinat levittivät peräti 138 lajin siemeniä ulosteensa kautta.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Mittermeier, R. A., Boubli, J. P., Urbani, B., Régis, T. & de Melo, F.R: Ateles paniscus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.3.2021. (englanniksi)