Musée du quai Branly

Musée du quai Branly (Musée des Arts premiers tai Arts et civilisations d'Afrique, d'Asie, d'Océanie et des Amériques, suom. Alkuperäistaiteen museo tai Afrikan, Aasian, Oseanian ja Amerikan taiteen ja kulttuurin museo) sijaitsee Pariisin VII:ssä kaupunginosassa tiloissa, jotka kuuluivat aiemmin maan ulkomaankauppaministeriölle. Museon avajaiset pidettiin 20. kesäkuuta 2006, ja tilaisuudessa puhui presidentti Jacques Chirac ja kutsuvieraina olivat muun muassa YK:n pääsihteeri Kofi Annan sekä antropologi Claude Lévi-Strauss. Yleisö pääsi tutustumaan uuteen museoon 23. kesäkuuta 2006 lähtien.

Musée du quai Branly Eiffel-tornista nähtynä

Museon tarkoitus

Kyse on ei-länsieurooppalaisesta taiteesta, joka 1900-luvun aikana on vallannut sijaa myös Euroopan museoiden kokoelmissa. Tämä kehitys on tapahtunut erityisesti useiden kirjailijoiden ja kuvataiteilijoiden vaikutuksesta. Myös Claude Lévi-Strauss on omalta osaltaan vaikuttanut tunnettuna ranskalaisena antropologina, filosofina ja kulttuurikirjoittajana museon syntymiseen. Ajatuksena oli avata Pariisissa vuonna 2006 museo, joka olisi omistettu kokonaisuudessaan Afrikan, Aasian, Oseanian ja Amerikan etnografiselle ainekselle. Näin olisi mahdollisuus laajentaa ja syventää esineiden ja muidenkin välineiden avulla näiden kulttuurien tuntemusta. Nämä kultturit usein jäävät myös Unescon maailmanperintöluettelon ulkopuolelle. Lisäksi kannustimena olivat ne 3,5 miljoonaa kävijää, jotka vierailivat Louvreen avatulla osatolla vuoden 2000 jälkeen.

Taustaa

Jacques Kercache, taidekauppias ja afrikkalaisen taiteen asiantuntija, yritti jo 1990-luvun alkuvuosina saada Louvren museon hyväksymään kokoelmiinsa "alkuperäistaidetta" (arts premiers), jonka termin hän oli itse kehitellyt. Hän julkaisi tämän sisältöisen artikkelin Libération-lehdessä vuonna 1990 ja tapasi samana vuonna silloisen Pariisin pormestarin Jacques Chiracin, jonka on sanottu olevan erittäin suuri alkuperäistaiteen ystävä. Vuonna 1995 Chirac valittiin presidentiksi. Heti kun Chirac oli tullut valtion johtoon, hän lisäsi Louvreen alkuperäistaiteen osaston. Vuotta myöhemmin hän ilmoitti projektista, jonka tarkoituksena oli luoda uusi museo. Chiracin suunnitelmat kohtasivat kuitenkin suurta vastustusta, eritoten Musée de l’Hommen (suom. Kansatieteellinen museo) henkilökunnan taholta vuonna 1999. Työntekijöiden mukaan Musée de l’Hommen kokoelmien eriyttäminen ja hajauttaminen oli suuri ongelma museon toiminnalle, ja mikäli kyseessä vielä olisi esineiden esteettinen valinta, se vähentäisi jo olemassa olevan ja tulevan museon tieteellistä arvoa ja arvostusta.

Alkuperäistaiteen museo toimii kolmen eri ministeriön alaisuudessa: kulttuuri- ja kommunikaatioministeriön, kansallisen opetusministeriön sekä tieteestä vastaavan apulaisministeriön.

Museon käyttö

Musée du quai Branly on samalla kertaa sekä museo, opetuskeskus että tutkimusinstituutti. Museo on rakennettu yhdelle viimeisistä Pariisin sydämessä olevista vapaista tonteista. Museon rakentamisen periaatteista ja alkuperäisestä konseptista on vastannut arkkitehti Jean Nouvel.

Koska museo on myös tutkimuskeskus, se toimii kohtauspaikkana yliopistomaailman ja museossa kävijöiden välillä. Sen lisäksi museo antaa tutkijoille ja konservaattoreille mahdollisuuden tehdä yhteistyötä.

Kokoelmat

Näyttelyesineistöä

Näyttelyesineistöä: nigerialainen patsas

Museo koostuu aiemmista Musée de l’Hommen etnologisista kokoelmista, jotka sijaitsivat Chailloton palatsissa, ja Musée national des arts d'Afrique et d'Océanien (suom. Afrikkalaisen ja oseanialaisen kansallinen museo) kokoelmista valituista teoksista.

Museo numeroina

• Pinta-ala :
  • Kokonaispinta-ala 25 100 m²
  • Jatkuvasti esillä olevien kokoelmien tila 1 750 m²
  • Kansainvälisten näyttelyiden tila 2 000 m²
  • Dokumenttien näyttelytila – itäinen 600 m²
  • Antropoginen näyttelytilä – läntinen 800 m²
  • Teosten varasto 6 095 m²

• Puutarha 17 500 m²
  • 169 puuta (kokonaismäärä)
  • 886 pensasta
  • 74 200 sanajalka- ja heinäkasvia

• Kasvijulkisivu
  • Pinta-ala 800 m²
  • 150 kasvavaa kasvilajiketta
  • 15 000 kasvavaa kasvia

• Claude Lévi-Strauss -teatteri
  • Suuri sali: 390 istuinpaikkaa
  • Elokuvasali: 100 paikkaa

• Mediateekki
  • Lukusali 1 350 m² eli 250 lukupaikkaa neljässä eri salissa
  • 25 000 vapaasti käytettävää teosta
  • 250 000 teosta varastossa, joista 2 000 on 1600- ja 1700-luvuilta
  • 3 000 aikakauslehteä, joista 300 sähköistä
  • 650 000 kuvallista dokumenttia
  • 6 000 kokoelmakansiota
  • 11 000 m² varastoja

• Tutkimus ja opetus
  • 3 opetustilaa – jokaisessa 55 paikkaa
  • 4 opetustilaa (varattavia) – jokaisessa 26 paikkaa

Rakennus

Musée du Quai Branly

Rakennus käsittää kokonaispinta-alaltaan 25 100 neliömetrin tilat, jotka jakautuvat neljään erilliseen mutta katoksin yhdistettyyn rakennukseen. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Jean Nouvel. Viisikerroksisen rakennuksen yksi seinä on peitetty 800 neliömetrin suuruisella kasvustolla. Tämän viherseinän on suunnitellut seinäpuutarhojen uranuurtaja Patrick Blanc. Kokonaisuuden lävistävän kulkusillan osittaisena innoittajana hänellä on ollut läheisyydessä sijaitseva Eiffel-torni, jonka hän on kuvitellut eräänlaisena jättimäisenä siltana. Rakennuksen puutarhan on suunnitellut maisema-arkkitehti Gilles Clément. Puutarha koostuu kasvillisuudesta sekä pienten kumpareiden ja polkujen muovaamasta maastosta ja kivetyistä puroista.

Museon neljä rakennusta ovat:

• Päärakennus, jossa on suurin keskusgalleria. Rakennus on 200 metriä pitkä, ja siinä on useita korkeita saleja. Tässä rakennuksessa on myös auditorio, opetustiloja, lukusali, vaihtuvien näyttelyiden tila sekä ravintola.
• Yliopistorakennus käsittää kirjaston, toimistoja ja työtiloja.
• Branly-rakennus, jossa on em. 800 m²:n suuruinen viherjulkisivu, käsittää keskuksen hallinnolliset tilat viidessä kerroksessa.
• Auvent-rakennus, jossa sijaitsevat mediateekki sekä monipuoliset varastotilat.

Vastakohtaisuuksia

Museon perustaminen, joka oli omassa lajissaan maailman suurin projekti, herätti luonnollisesti monenlaista keskustelua ja hyvin vastakkaisiakin mielipiteitä jo ennen kuin museo avasi ovensa yleisölle.

• Taide vai kulttuuri? Keskusteluissa on kyselty siitä, kenellä on velvollisuus ja oikeus esitellä taidetta. Taiteen ja kulttuurin suhde, niiden liittyminen toisiinsa ja niiden erillään oleminen ovat myös olleet keskustelun kohteita.

• Tasa-arvo esillepanossa. Jos museolla kerran on tehtävänä esittää ympäri maailmaan kerääntynyttä kulttuuria ja taidetta, keskusteluissa on pidetty puutteena myös useiden osa-alueiden puuttumista museosta. Museon avautumisen yhteydessä Québecissä on kritisoitu voimakkaasti kaikkien kanadalaisten esineiden lähes täydellistä puuttumista museon kokoelmista. Tämä koskee tietenkin eskimoiden kulttuuria. Toisaalta museon kokoelmissa voidaan nähdä Ranskan läheinen suhde Afrikan maihin, sillä afrikkalainen taide on hyvin esillä.

Aiheesta muualla

• Virallinen sivusto
• Presidentti Chiracin avajaisissa pitämä puhe (Arkistoitu – Internet Archive)
• Helsingin Sanomat 21. 07. 2006