Muhammedin omistukset

Muhammedin omistukset tunnetaan historioitsija al-Tabarin (838 –923) 900-luvulla tekemien omaisuusluetteloiden avulla. Luettelot sisältyvät al-Tabarin laajan historiateoksen 9. osaan yhdessä monien muiden profeetta Muhammedin elämää koskevien luetelmien kanssa. Lista omaisuudesta on kuitenkin vain osittainen ja sisältää historioitsijan valitsemat asiat. Myöhemmin on esitetty laajempia luetteloita, joiden alkuperä on kuitenkin tuntematon.

Pyhän viitan paviljonki Topkapin palatsissa Istanbulissa. Palatsin aarteina säilytetään Muhammediin liittyviä muistoesineitä, kuten Muhammedin partakarvaa.

Jumalan lähettilään elämäkerta

Sirat rasul Allah Abd al-Muttalib ʿAbdullah ibn ʿAbdul-Muṭṭalib Amina (Muhammedin äiti) Norsun vuosi (Muhammed) Bahira Profeetta Muhammedin taivasmatka Kuun halkaisemisen ihme Muhammedin ihmeteot Saatanalliset jakeet Hidžra (islam) 622 Medinan perustuslaki 622 Badrin taistelu 624 Uhudin taistelu 625 Vallihautasota 627 Banu Quraizan joukkomurha 627 Khaibarin taistelu 628 Mekan valloitus 630 Epäsovun moskeijan hävitys 630 Muhammedin jäähyväissaarna 632 Muhammedin vaimot Muhammedin omistukset

Luettelot eivät anna kuvaa Muhammedista kovin suurien omaisuuksien haltijana. Islamin valloitussotien historiankirjoituksessa islamilaisten kirjoittajien toistuvana teemana olikin korostaa muslimien vaatimattomuutta ja jopa askeettisuutta, mikä koski myös oikeaanjohdettuja kalifeja. Ibn Ishaqin elämäkerta Muhammedista kuvaa profeetan elämäntapaa yksinkertaiseksi, eikä kirja esittele mitään ylelliseen elämään kuuluvaa. Muhammedin kotieläinomistukset viittaavat hovitalouden asemesta omavaraistalouteen. Al-Bukhari jopa kertoo hadithin, jonka mukaan Muhammedin kuollessa häneltä oli jäänyt juutalaiselle pantiksi hänen rintapanssarinsa vastineeksi kolmestakymmenestä sa:sta ohraa (n. 100 kg).

Muhammed oli al-Tabarin mukaan saanut omistuksensa kolmella tavalla: ostamalla, lahjoina tai ryöstämällä. Orjien vapauttamiset ja lahjoitukset kertoivat profeetan anteliaisuudesta.

Jumalan lähettilään orjat

Muhammed oli orjanomistaja. Al-Tabari kertoo kuitenkin vain Muhammedin vapauttamista orjista, ei orjien kokonaismäärää. Vapautettuja oli eri kansanryhmistä, mukana myös mustia orjia. Muhammed sai orjia sekä ostamalla että sotasaaliina. Al-Tabari ei kerro vapauttamisen syitä, mutta luettelee 18 vapautetun nimet.

Jumalan lähettilään kotieläimet

Ensimmäisen hevosensa nimeltä al-Sakb Muhammed osti Medinassa. Hän käytti sitä Uhudin taistelussa. Seuraavaksi ostetun hevosen nimi oli al-Murtajiz. Kolme hevosta Muhammed sai vuonna 628 lahjana Egyptin kristilliseltä kuvernööriltä al-Muqawqisilta. Nämä olivat nimeltään Lizas, al-Zarin ja al-Luhayf. Vielä myöhemmin saamansa hevosen, al-Ward, Muhammed antoi Umarille. Jotkin lähteet kertovat vielä, että Muhammedilla oli hevonen nimeltä Al-Yasub.

Muhammedin kameleista al-Tabari ei puhu juuri mitään. Arabit arvostivatkin erityisesti hevosia, jotka olivat taistelussa parempia kuin kamelit. Sen sijaan Tabari mainitsee muulit ja aasit. Profeetan muuli Duldul oli muslimien ensimmäinen. Hän sai sen lahjaksi Egyptin kuvernööriltä yhdessä aasin kanssa, jonka nimi oli Ufayr. Muhammedilla oli myös muuli nimeltä Fiddah ja aasi nimeltä Yafur.

Ainoa kameli, jonka Tabari mainitsee nimeltä liittyi Muhammedin hidzraan. Abu Bakr myi Muhammedille kamelin nimeltä Al-Qaswa neljälläsadalla dirhamilla. Juuri sen selässä Muhammed pakeni Mekasta. Toisten mukaan kamelin nimi oli al-Jadaa tai al-Adba. Muhammedilla oli myös 20 lypsykamelia perhettään varten. Joka ilta kotiin kannettiin kaksi suurta astiaa täynnä kamelinmaitoa.

Muhammedilla oli seitsemän vuohta vuohenmaidon saamiseksi. Niiden nimet olivat Ajwah, Zamzam, Suqya, Barakah, Warusah, Atlal ja Atraf.

Jumalan lähettilään aseet

Abu Maryah esittää vuonna 2008 luettelon profeetan aseistuksesta. Seuraava luettelo perustuu kuitenkin al-Tabarin kokoamiin tietoihin 900-luvulta ja on sitä suppeampi.

Muhammed otti sotasaaliiksi kolme miekkaa Banu Qaynuqa -heimolta. Niiden nimet olivat Qala'i, Battar ("hyvin terävä") ja al-Hatf ("kuolema"). Muita saalismiekkoja olivat al-Mikhdham ("terävä") ja Rasub (" uppoamaton"). Kerrotaan, että kun Jumalan lähettiläs tuli Medinaan, hänellä oli kaksi miekkaa mukanaan. Miekka nimeltä al-Adb ("terävä") oli hänellä Badrin taistelussa ja Dhu al-Faqar oli sotasaalis Badrista. Islamilaisen sivuston mukaan Muhammedilla oli yhdeksän miekkaa, joista 8 on Topkapin museossa.

Muhammed sai saaliina kolme keihästä ja kolme jousta Banu Qaynuqa -heimolta. Jousien nimet olivat Rawha, al-Bayda ("valkoinen") ja keltainen jousi nimeltä al-Safra.

Muhammed sai saaliiksi Banu Qaynuqa -heimolta kaksi panssaripaitaa, joiden nimet olivat al-Sadiyyah ja Fiddah ("hopeinen"). Uhudin taistelussa hänellä oli yllään Fiddah ja Dhat al-Fudul. Khaibarin taistelussa hänellä oli Dhat al-Fudul ja Fiddah. Muhammedilla oli myös kilpi, johon oli taottu koristeeksi kuva pässistä. Muhammed ei pitänyt siitä, joten eräänä yönä Jumala poisti kuvan.

Reliikit

Muhammedille kuuluneita tavaroita ja muita reliikkejä on esillä museoissa, joista tärkein on Topkapin palatsi Istanbulissa. Sen kokoelmiin kuuluvat ainakin Muhammedin omistama malja, jousi ja miekka.

Katso myös

• Muhammedin historiallisuus

Lähteet

• Bulliet, Richard W.: The camel and the wheel. Harvard University Press, 1975. Teoksen verkkoversio.
• Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. Teoksen verkkoversio.
• Shoshan, Boaz: The Arabic Historical Tradition and the Early Islamic Conquests. Routledge, 2016. ISBN 978-0-8153-5794-0.
• al-Tabari: The History of al-Tabari, vol. IX, The Last Years of the Prophet. University of New York Press, 1990. Teoksen verkkoversio.