Monotype
Monotype on Tolbert Lanstonin vuonna 1885 patentoima latomakone, joka latoi riville yhden kirjakkeen kerrallaan, toisin kuin Linotype, joka pystyi latomaan kokonaisen rivin yhdellä kertaa.[1] Monotype muodostui kahdesta eri osasta – kirjoitus- eli lävistyskoneesta ja valinkoneesta, joka valoi yksittäiset kirjakkeet.[2] Monotypen lävistyskoneessa oli 120 näppäimen näppäimistö, jolla operaattori kirjoitti merkit. Valinkoneessa oli vaihdettavat matriisit, jotka oli jaettu neljään kehykseen eli kasettiin, joissa jokaisessa oli yksi kirjaintyyppi. Koneen operaattori saattoi muuttaa kirjaintyyppiä vaihtonäppäimillä. Ensin operaattori kirjoitti lävistyskoneen näppäimistöllä merkit ja välilyönnit, joiden perusteella tulostettiin paineilman ja teräsneulojen avulla reikänauha. Sen jälkeen nauha syötettiin latomakoneen valinkoneeseen, joka luki reiät ja valoi sen pohjalta yksittäiset kirjakkeet peräkkäin.[1][2] Monotypen etuna olivat irtokirjakkeet, joita voitiin käsitellä samalla tavalla kuin käsiladelmaa, kun taas Linotypessa jouduttiin virheen sattuessa valamaan koko rivi uudestaan. Reikänauhat voitiin myös arkistoida ja käyttää uudelleen uusintapainosta varten.[2]
Monotype oli Linotypea monipuolisempi, ja se sopi paremmin monimutkaisten tekstien ladontaan, kuten painotuotteisiin, joissa oli matemaattisia yhtälöitä tai kemian kaavoja, sillä Monotype-latomakoneessa erikoismerkkejä voitiin lisätä ladelmaan helposti.[1] Se oli suosittu varsinkin tilauspainoissa.[2] Monotype oli kuitenkin kalliimpi ja hitaampi kuin Linotype, ja sitä käytettiin harvemmin koko painotuotteen tekstin ladontaan. Valoladonta syrjäytti sittemmin sekä Monotypen että Linotypen.[1]
Kuvat muokkaa
-
Monotypen valinkone -
Monotypen kirjoitus- eli lävistyskoneen näppäimistö ja reikänauha -
Matriisien kasetti, jossa on Bembo-kirjasintyyppi
Lähteet muokkaa
- Gardberg, Lars-Eric: Savitauluista laseriin - Kirjapainotaidon historia. Avain, 2011. ISBN 978-951-692-852-7