Monoteletismi
Monoteletismi on 600-luvulla muodostunut oppi, jonka keisari Herakleios I (keisarina 610–641) julisti Bysantin viralliseksi kristologiaksi yrittäen näin voittaa monofysitismin. Monoteletismin mukaan Kristuksella on kaksi luontoa, mutta lihaksi tulleessa Jeesuksessa vaikutti yksi tahto, thelesis. Kaksisataa vuotta aiemmin pidetyn Khalkedonin kirkolliskokouksen (451) päätöksiä kannattaneet torjuivat monoteletismin valepukuisena monofysitisminä; tätä taistelua johti kreikkalainen munkki Maksimos Homologetes 'Tunnustaja', n. 580-662) kehittäen opin, jonka mukaan Kristuksen jumalallisella ja inhimillisellä luonnolla kummallakin oli tahto ja oma toimintatapansa. Monoteletismi tuomittiin harhaopiksi kuudennessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa vuonna 680–681, ja asiaan palattiin vielä Trullossa vuonna 692.
Monoteleetit (kreik. monos = yksi, thelēma = tahto) oli vanhan kirkon aikainen ryhmä, jonka opin mukaan Kristuksella oli kaksi luontoa, mutta ainoastaan yksi tahto. Ryhmän perustaja oli keisari Herakleios. Palauttaakseen monofysiittejä kirkon yhteyteen hän esitti Konstantinopolin patriarkan Sergiuksen neuvosta 633 mainitun opinkaavan yhdistymisen pohjaksi. Paavi Martinus I:n kokoon kutsuma ensimmäinen lateraanikokous 649 ja Konstantinopolissa pidetty kuudes yleinen kirkolliskokous 680–681 tuomitsivat opin kerettiläiseksi. Monoteletistinen suunta on säilynyt maroniittien lahkossa.[1]
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Monoteleetit, Tietosanakirja osa 10 palsta 655, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1914