Monistus
Monistus, nykyään myös kopiointi tai tulostus, tarkoittaa paperisten dokumenttien jäljentämistä useampana samanlaisena kappaleena[1] mutta melko pieninä määrinä. Suuremmat määrät samanlaisia dokumentteja on perinteisesti tuotettu painamalla ne painokoneella, mutta nykyisten digitaalisten tulostusmenetelmien ja tehokkaiden kopiokoneiden aikana pieniä ja suurempia kopiomääriä voidaan tuottaa kannattavasti samoin menetelmin.
Historiaa muokkaa
Johannes Gutenbergin keksittyä painokoneen 1400-luvun lopulla monistamisen vaihtoehtoina olivat pitkään käsin kopiointi ja painaminen. 1700-luvun lopulta 1800-luvulle muun muassa Benjamin Franklin yritti kehittää konttoreissa ja kanslioissa käytettäviä pienen painokoneen tapaisia pienoisprässejä asiakirjojen monistamiseen.[2]
Hiilipaperi muokkaa
Hiilipaperin kehitti 1800-luvun alkuvuosina Ralph Wedgwood, joka askarteli samoihin aikoihin myös sokeain kirjoituskoneen stylografin eli noktografin parissa. Hiilipaperilla saatiin käsin kirjoitetusta dokumentista, esimerkiksi lähtevästä kirjeestä, yksi tai pari kopiota arkistoitavaksi. Suureen suosioon hiilipaperi nousi kirjoituskoneen keksimisen myötä, jolloin sen laatu myös parani. 1960-luvulta valokopiointi alkoi syrjäyttää hiilipaperia, ja pian myös kirjoituskone sai antaa tietä tietokoneelle.[2]
Vahas- ja spriimonistus muokkaa
Monistamisen vahapaperilla ja aniliinimusteella keksi vuonna 1874 italialainen Eugenio de Zuccato, jonka keksintöä kehitti edelleen Thomas Alva Edison. Aluksi vahamonistuskoneen tarvitsemat originaalit raaputettiin erikoiskynällä vahapaperiin, kunnes 1880-luvulla keksittiin vahapaperi jolle voitiin lyödä teksti kirjoituskoneella. Käsin veivattavia tai sähkökäyttöisiä vahamonistuskoneita käytettiin muun muassa pienlehtien monistamiseen 1970-luvulle asti, jolloin valokopiointi tai pienet offsetpainokoneet kehittyivät paremmiksi vaihtoehdoiksi.[2]
Spriikopiokone oli 1920–luvulta 1970-luvulle käytössä ollut vaihtoehto, joka tuotti alkoholilta tuoksuvia, haalean violetin värisellä pehmeärajaisella tekstillä varustettuja monisteita.[3][4] Menetelmässä monistettava teksti kirjoitetaan kovapintaiselle liitupaperille, jonka alle on asetettu ns. hektografipaperi. Kynän tai kirjoituskoneen kirjasimien painamana alemmasta paperista siirtyy väriä liitupaperin taustapuolelle niin, että sille muodostuu tekstin peilikuva. Kun spriimonistuskonetta pyöritetään, liukenee rummulla olevasta tekstistä väriä spriillä kostutettuihin paperiarkkeihin.[5]
Lämpökopiointi muokkaa
Lämmön vaikutuksesta tummuva lämpöpaperi oli suosituimmillaan 1980-luvun puolessavälissä faksilaitteen tulostuspaperina[2] ja vielä nykyäänkin kassakoneiden kuittipaperina. Muuten se ei juuri yleistynyt monistus- tai tulostuskäytössä. Lämpöpaperin teksti tuhoutuu helposti lämmön tai valon vaikutuksesta tai muilla tavoin niin, että kauppojen kassakoneiden antamia takuukuitteja kehotetaan säilyttämään muualla kuin muovitaskuissa.[6]
Fotostaatti muokkaa
Fotostaatiksi kutsutaan jäljennöskameraa, jolla otetaan kuva kirjan sivusta tai muusta dokumentista ja kehitetään siitä kemiallisin valokuvausmenetelmin jäljennös.[7] Puhekielessä fotostaatiksi kutsuttiin myös näin saatua jäljennöstä. Myöhempää reprokameraa muistuttavia fotostaattikameroita alkoivat valmistaa 1900-luvun alussa yhdysvaltalaiset Rectigraph ja Kodakin tytäryhtiö Photostat, joka antoi nimen menetelmälle. Filmin sijasta jäljennös valotettiin suoraan valoherkälle paperille joko alkuperäiseen tai muuhun haluttuun kokoon.[8] Fotostaattitekniikalla tehtiinkin usein yksittäisiä suuria valokuvasuurennoksia esimerkiksi messu- tai ulkomainoskäyttöön. Nykyisin tällaiset suurennokset tehdään pääasiassa isoilla tulostimilla.[9]
Valokopiointi muokkaa
- Pääartikkeli: Valokopiointi
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Viitattu 25.9.2017.
- ↑ a b c d Hynninen, Tom & Keitele, Jukka & Lehti, Matti: ”Monistuksen esihistoria”, Neljä kertaa nopeammin kuin pännällä. Konttoritekniikan historia, s. 45–46. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2009. ISBN 978-951-20-7916-2.
- ↑ Spriimonistuskone Iltalehti. 8.1.2007. Arkistoitu 25.9.2017. Viitattu 25.9.2017.
- ↑ Quintans, Desi: The ‘Ditto Machine’ Desi Quintans.com. 28.8.2008. Viitattu 25.9.2017.
- ↑ Tammilehto, Olli: Painavat sanat painetuiksi Kun edustajat eivät riitä – kansalaistoiminnan opas. 1989. WSOY. Viitattu 25.9.2017.
- ↑ Lämpöpaperi Kuittirulla.fi, suomalaisen erikoispaperin verkkokauppa. Viitattu 25.9.2017.
- ↑ Fotostaatti Pieni tietosanakirja s. 926. 1925-1928. Runeberg-projekti. Viitattu 25.9.2017.
- ↑ Camera-Based Photocopying Machines Early Office Museum. 2000–2016. Viitattu 25.9.2017.
- ↑ Suurkuvatulosteet Fenix Sign Oy. Arkistoitu 19.9.2016. Viitattu 25.9.2017.
