Mongosmaki
Mongosmaki (Eulemur mongoz) on Madagaskarin ja Komorien metsissä tavattava puoliapina. Lajista käytetään Madagaskarissa nimeä dredrika tai gidra ja Komoreilla komba.
| Mongosmaki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Heimo: | Makit Lemuridae |
| Suku: | Eulemur |
| Laji: | mongos |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eulemur mongoz |
|
 Mongosmakin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Mongosmaki on sukunsa pienin laji. Naaraan ja koiraan väritys poikkeavat paljon toisistaan. Mongosmakin ruumiinpituus on 33–37 senttiä ja hännän 47–51 senttiä. Painoa on noin 2 kiloa. Pää on pyöreä ja kuono suippo. Naaraan naama ja otsa ovat mustat, koiraan vaaleahkon harmaat, kuonossa näkyy joskus valkoista. Korvat ovat pyöreät ja karvaiset. Turkki on tiheä ja villainen. Naaraan pää, hartiat ja yläruumis ovat harmaat, mutta selkä, kupeet ja takaraajat ovat ruskehtavampia. Uros on täysin harmaa hartioilla näkyvää ruskeaa lukuun ottamatta. Molempien sukupuolten vatsapuoli on vaalea. Mongosmakilla on tiheä ja hienokarvainen poski- ja leukaparta, joka on koirailla punertavanruskea ja ulottuu myös otsalle. Naaraan parta on valkoinen ja erottuu vahvasti mustasta naamasta[2].
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Mongosmakeja tavataan vain Madagaskarin luoteisosassa ja Mohelin ja Anjouanin saarilla Komoreilla. Komorien kanta on lähtöisin istutuksista. Levinneisyysalueen arvellaan olleen aiemmin nykyistä laajempi[3]. Mongosmakit elävät kahdella erilaisella ympäristötyypillä. Madagaskarin mongosmakit elävät kuivissa lehtimetsissä ja Komorien makit taas elävät kosteammassa ympäristössä[4].
Elintavat muokkaa
Mongosmakit elävät pieninä perheryhminä, joihin kuuluvat koiras, naaras ja niiden jälkeläiset. Lauman koko on tällöin noin 3–4 yksilöä. Mohelinsaarella on myös havaittu suurempia ryhmiä, jotka ovat todennäköisesti väliaikaisesti yhdistyneet. Naaraat ovat yleensä uroksia ylemmässä asemassa ja saavat siten paremmin ravintoa, mutta arvojärjestys ei ole yhtä jyrkkä kuin muilla makeilla. Lauman jäsenten suhteet eivät ole kovin kiinteät. Vastavuoroista sukimista mongosmakit harrastavat vain harvoin. Ne korvaavat sen päästelemällä yhteysääniä. Perheryhmä elää melko pienikokoisella reviirillä, joka menee osittain päällekkäin naapuriryhmien kanssa ja sitä puolustetaan melko laiskasti. Rajoja merkitään hajumerkein ja äännähdyksin. Nuoret yksilöt jättävät usein lauman 2,5–3,5-vuotiaina. Mongosmakit liikkuvat öisin ja palaavat lepopaikoilleen auringonnousun aikaan. Ne etsivät ruokaa myös auringonlaskun ja -nousun aikoihin. Ne lepäävät pari kolme tuntia, tavallisesti kello kymmenen ja kolmen välillä. Vain Anjouanin viileillä ja kosteilla ylätasangoilla on nähty päivällä liikkuvia yksilöitä, mikä saattaa olla sopeutuma alueen ilmastoon. Makit oleskelevat mielellään puuston keski- ja latvaosissa 10–15 metrin korkeudessa eivätkä yleensä laskeudu maahan[3]. Elinikää luonnossa ei tiedetä, mutta ne voivat elää vankeudessa 36-vuotiaiksi. Mongosmakien luonnollisia vihollisia ovat etenkin fossa ja petolinnut.
Lisääntyminen muokkaa
Mongosmakien lisääntyminen on kausittaista. Naaraat ovat kiimassa vain kerran vuodessa kuukauden ajan elo-kesäkuussa. Mongosmakit tulevat sukukypsiksi noin 2 vuoden ikäisinä. Naaras synnyttää noin 128 päivän kanto-ajan jälkeen yleensä yhden, joskus kaksi poikasta. Poikaset ovat syntyessään noin 60–70 gramman painoisia ja emo imettää niitä noin 135 päivää. Poikaset alkavat syödä kiinteää ravintoa jo 5 viikon iässä ja ottavat samoihin aikoihin ensiaskeliaan. Ne maistavat kaikkea mitä aikuisetkin syövät. Emon tehtäviin kuuluu myös sukiminen, leikkiminen ja sosiaalisten suhteiden opettaminen. Koiraan rooli poikasen kasvattamisessa on hämärän peitossa.
Ravinto muokkaa
Mongosmakit ovat kasvinsyöjiä. Niiden ravinto koostuu medestä, siitepölystä, hedelmistä, lehdistä ja kukista. Ne valikoivat ruokansa melko tarkkaan. Tiettyyn aikaan vuodesta niiden on havaittu syövän vain viittä kasvilajia ja suosivan erityisesti kapokkipuun hedelmiä ja kukkia. Ne syövät kukasta vain tällöin meden nuolemalla kukkaa ja jättävät kukan muuten rauhaan. Mongosmakien arvellaan pölyttävän eräitä kasvilajeja.
Uhat ja suojelu muokkaa
Mongosmaki luokitellaan nykyään vaarantuneeksi lajiksi. Sen elinalueet ovat kutistuneet ja makeja tapetaan koska niitä pidetään tuhoeläiminä. Mongosmakeja pyydetään myös niiden lihan vuoksi ja myydään lemmikeiksi. Laji on nykyään rauhoitettu ja niiden tappaminen kiellettiin vuonna 1974. Laji kuuluu CITES-sopimus liitteeseen I, mutta paikalliset eivät aina kunnioita määräyksiä. Mongosmakeja elää myös suojelualueilla. Vankeudessa elää noin 100 mongosmakia ja laji lisääntyy siellä melko helposti[4].
Lähteet muokkaa
- ↑ Andriaholinirina, N., Baden, A., Blanco, M., Chikhi, L., Cooke, A., Davies, N., Dolch, R., Donati, G., Ganzhorn, J., Golden, C., Groeneveld, L.F., Hapke, A., Irwin, M., Johnson, S., Kappeler, P., King, T., Lewis, R., Louis, E.E., Markolf, M., Mass, V., Mittermeier, R.A., Nichols, R., Patel, E., Rabarivola, C.J., Raharivololona, B., Rajaobelina, S., Rakotoarisoa, G., Rakotomanga, B., Rakotonanahary, J., Rakotondrainibe, H., Rakotondratsimba, G., Rakotondratsimba, M., Rakotonirina, L., Ralainasolo, F.B., Ralison, J., Ramahaleo, T., Ranaivoarisoa, J.F., Randrianahaleo, S.I., Randrianambinina, B., Randrianarimanana, L., Randrianasolo, H., Randriatahina, G., Rasamimananana, H., Rasolofoharivelo, T., Rasoloharijaona, S., Ratelolahy, F., Ratsimbazafy, J., Ratsimbazafy, N., Razafindraibe, H., Razafindramanana, J., Rowe, N., Salmona, J., Seiler, M., Volampeno, S., Wright, P., Youssouf, J., Zaonarivelo, J. & Zaramody, A.: Eulemur mongoz IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Koivisto, I., & Sarvala, M.: ”Makit”, Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 1: Nisäkkäät, s. 183. Weilin + Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1.
- ↑ a b Koivisto, I., & Sarvala, M.: ”Makit”, Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 1: Nisäkkäät, s. 185. Weilin + Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1.
- ↑ a b Jolaine Roycewicz: ADW - Eulemur mongoz 29. 10. 2007. University of MIchagan Museum of zoology. Viitattu 29. 10. 2007.