Monacon Grand Prix (ransk. Grand Prix automobile de Monaco) on perinteinen autokilpailu ja 1950-luvulta lähtien myös Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajetaan Monacon kaduille tehdyllä katuradalla, Circuit de Monacolla.[1]

Monaco Monacon Grand Prix
Rata Circuit de Monaco
Sijainti La Condamine ja Monte Carlo, Monaco
Ratatyyppi Katurata
Radan pituus 3,337 km
Kilpailun pituus 78 kierrosta, 260,286 km
Eniten voittoja
Kuljettajat Brasilia Ayrton Senna (6)
Tallit McLaren (15)
Viimeisin kilpailu (2023):
Voittaja Alankomaat Max Verstappen
(Red Bull Racing-Honda RBPT)
Voittoaika 1:48.51,980
Toinen Espanja Fernando Alonso
(Aston Martin Aramco-Mercedes)
Kolmas Ranska Esteban Ocon
(Alpine-Renault)
Paalupaikka
Kuljettaja Alankomaat Max Verstappen
(Red Bull Racing-Honda RBPT)
Paaluaika 1.11,365
Nopein kierros
Kuljettaja Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton
(Mercedes)
Kierrosaika 1.15,650 (kierroksella 33)

Monacon Grand Prix on järjestetty vuodesta 1929 alkaen. Vuodesta 1955 lähtien se on ollut vuosittain osana Formula 1 -sarjaa. Kilpailuviikonloppu alkaa muista poiketen jo torstaisin, sillä perjantai on Monacossa perinteinen markkinapäivä.

Monacon Grand Prix’tä ajetaan La Condaminen ja Monte Carlon kaupunginosien kaduilla ja ahdas katurata onkin täynnä ylä- ja alamäkiä ja tiukkoja mutkia. Nämä seikat tekevätkin radasta ehkäpä vaativimman F1-kilparadan. Monella tapaa Monacoa pidetään vanhentuneena kilparatana, sillä kapeat kadut eivät anna mahdollisuutta ohituksiin. Tapahtuman historia ja spektaakkelimaisuus turvaavat kuitenkin sen tulevaisuuden pitkäksikin aikaa.

Monacon Grand Prix’n järjestää vuosittain Automobile Club de Monaco, joka on vastuussa myös Monte Carlon rallin ja Monacon ePrix’n järjestämisestä.[2]

Voittajat muokkaa

F1-uransa ensimmäisen voiton ovat ajaneet Monacon osakilpailussa Juan Manuel Fangio (1950),[3] Maurice Trintignant (1955),[4] Jack Brabham (1959),[5] Denny Hulme (1967),[6] Jean-Pierre Beltoise (1972),[7] Patrick Depailler (1978),[8] Riccardo Patrese (1982),[9] Olivier Panis (1996)[10] ja Jarno Trulli (2004).[11]

McLaren-talli on voittanut eniten kilpailuja.[12] Menestyinein moottorinvalmistaja kyseisessä kilpailussa on Ford Cosworth.[13]

Suomalaisista Monacon kilpailun ovat voittaneet kerran Keke Rosberg, Mika Häkkinen ja Kimi Räikkönen. Suomen kansalainen, mutta Saksaa edustanut Nico Rosberg on voittanut kilpailun kolme kertaa.

Kaikki kilpailut on ajettu Circuit de Monacon katuradalla.

Punataustaiset kilpailut eivät kuuluneet Formula 1:n MM-sarjaan.

Kausi Kuljettaja Valmistaja Raportti
1929   William Grover-Williams Bugatti Raportti
1930   René Dreyfus Bugatti Raportti
1931   Louis Chiron Bugatti Raportti
1932   Tazio Nuvolari Alfa Romeo Raportti
1933   Achille Varzi Bugatti Raportti
1934   Guy Moll Alfa Romeo Raportti
1935   Luigi Fagioli Mercedes-Benz Raportti
1936   Rudolf Caracciola Mercedes-Benz Raportti
1937   Manfred von Brauchitsch Mercedes-Benz Raportti
1938–1947 Ei järjestetty toisen maailmansodan ja taloudellisien syiden vuoksi.
1948   Giuseppe Farina Maserati Raportti
1949 Ei järjestetty Ludvig II:n kuoleman vuoksi.
1950   Juan Manuel Fangio Alfa Romeo Raportti[3]
1951 Ei järjestetty.
1952   Vittorio Marzotto Ferrari Raportti
1953–1954 Ei järjestetty.
1955   Maurice Trintignant Ferrari Raportti[4]
1956   Stirling Moss Maserati Raportti
1957   Juan Manuel Fangio Maserati Raportti
1958   Maurice Trintignant Cooper-Climax Raportti
1959   Jack Brabham Cooper-Climax Raportti[5]
1960   Stirling Moss Lotus-Climax Raportti
1961   Stirling Moss Lotus-Climax Raportti
1962   Bruce McLaren Cooper-Climax Raportti
1963   Graham Hill BRM Raportti
1964   Graham Hill BRM Raportti
1965   Graham Hill BRM Raportti
1966   Jackie Stewart BRM Raportti
1967   Denny Hulme Brabham-Repco Raportti[6]
1968   Graham Hill Lotus-Ford Raportti
1969   Graham Hill Lotus-Ford Raportti
1970   Jochen Rindt Lotus-Ford Raportti
1971   Jackie Stewart Tyrrell-Ford Raportti
1972   Jean-Pierre Beltoise BRM Raportti[7]
1973   Jackie Stewart Tyrrell-Ford Raportti
1974   Ronnie Peterson Lotus-Ford Raportti
1975   Niki Lauda Ferrari Raportti
1976   Niki Lauda Ferrari Raportti
1977   Jody Scheckter Wolf-Ford Raportti
1978   Patrick Depailler Tyrrell-Ford Raportti[8]
1979   Jody Scheckter Ferrari Raportti
1980   Carlos Reutemann Williams-Ford Raportti
1981   Gilles Villeneuve Ferrari Raportti
1982   Riccardo Patrese Brabham-Ford Raportti[9]
1983   Keke Rosberg Williams-Ford Raportti
1984   Alain Prost McLaren-TAG Raportti
1985   Alain Prost McLaren-TAG Raportti
1986   Alain Prost McLaren-TAG Raportti
1987   Ayrton Senna Lotus-Honda Raportti
1988   Alain Prost McLaren-Honda Raportti
1989   Ayrton Senna McLaren-Honda Raportti
1990   Ayrton Senna McLaren-Honda Raportti
1991   Ayrton Senna McLaren-Honda Raportti
1992   Ayrton Senna McLaren-Honda Raportti
1993   Ayrton Senna McLaren-Ford Raportti
1994   Michael Schumacher Benetton-Ford Raportti
1995   Michael Schumacher Benetton-Renault Raportti
1996   Olivier Panis Ligier-Mugen-Honda Raportti[10]
1997   Michael Schumacher Ferrari Raportti
1998   Mika Häkkinen McLaren-Mercedes Raportti
1999   Michael Schumacher Ferrari Raportti
2000   David Coulthard McLaren-Mercedes Raportti
2001   Michael Schumacher Ferrari Raportti
2002   David Coulthard McLaren-Mercedes Raportti
2003   Juan Pablo Montoya Williams-BMW Raportti
2004   Jarno Trulli Renault Raportti[11]
2005   Kimi Räikkönen McLaren-Mercedes Raportti
2006   Fernando Alonso Renault Raportti
2007   Fernando Alonso McLaren-Mercedes Raportti
2008   Lewis Hamilton McLaren-Mercedes Raportti
2009   Jenson Button Brawn-Mercedes Raportti
2010   Mark Webber Red Bull-Renault Raportti
2011   Sebastian Vettel Red Bull-Renault Raportti
2012   Mark Webber Red Bull-Renault Raportti
2013   Nico Rosberg Mercedes Raportti
2014   Nico Rosberg Mercedes Raportti
2015   Nico Rosberg Mercedes Raportti
2016   Lewis Hamilton Mercedes Raportti
2017   Sebastian Vettel Ferrari Raportti
2018   Daniel Ricciardo Red Bull Racing-TAG Heuer Raportti
2019   Lewis Hamilton Mercedes Raportti
2020 Ei järjestetty koronapandemian vuoksi.
2021   Max Verstappen Red Bull Racing-Honda Raportti
2022   Sergio Pérez Red Bull Racing-RBPT Raportti
2023   Max Verstappen Red Bull Racing-Honda RBPT Raportti

Lähteet muokkaa

  • Monaco Formula1.com (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. Monaco Grand Prix Your Monaco. Arkistoitu 27.2.2009. Viitattu 12.5.2009. (englanniksi)
  2. The Races Automobile Club de Monaco. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  3. a b Fangio escapes the pile-up ESPN. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  4. a b Trintignant wins as Ascari's luck runs out ESPN. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  5. a b Brabham win heralds a new era ESPN. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  6. a b Hulme win overshadowed by Bandini crash ESPN. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  7. a b Beltoise brilliant in Monte Carlo downpour ESPN. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  8. a b Depailler finally wins to take championship lead ESPN. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  9. a b Riccardo Patrese - Italy ESPN. Arkistoitu 11.7.2015. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  10. a b Olivier Panis - France ESPN. Arkistoitu 31.8.2015. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  11. a b Emmerson, Gary: Trulli Scores Maiden F1 Win in Dramatic Monaco GP F1 News. 23.5.2004. Autosport.com. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  12. Statistics Constructors - Wins - By circuit • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 5.5.2022.
  13. Grands Prix Monaco • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 19.5.2022.

Aiheesta muualla muokkaa