Mohovaja ulitsa (ven. Мохова́я у́лица) on katu Pietarin Keskustan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee kaupungin keskustassa Fontankan ja Liteinyi prospektin välillä. Pohjoisessa Mohovaja päättyy Tšaikovskin- ja etelässä Belinskinkatuun. Keskivaiheilla se risteytyy Pestelinkadun kanssa.

Mohovaja Pestelinkadulta etelään nähtynä.
Teniševin opisto vanhassa postikortissa.
Simeonin ja Annan kirkko.

Yksisuuntaisen kadun ajosuunta on etelästä pohjoiseen. Sen pituus on noin 920 metriä, ajoradan leveys 6,5 metriä ja etäisyys talojen välillä 28 metriä.

Nimitys ja historia muokkaa

Katu on syntynyt 1700-luvun alussa lähistöllä sijainneen Yksityistelakan ja Amiraliteetin purjeenkutojien asutukseen. Vuoteen 1826 saakka sen nimenä oli Hamovaja tai Hamovskaja (ven. hamovnik ’kutoja’).[1]

1700-luvulla kadun varrelle alkoi muuttaa kauppiaita ja vuosisadan lopussa myös aatelisia. Lähellä keskustaa sijainnut hiljainen katu houkutteli asukkaikseen monia tiedemiehiä ja kirjailijoita. 1800-luvun puoliväliin saakka sen varrella oli yksi- ja kaksikerroksisia puu- ja kivitaloja. Vuosisadan loppupuolella ne korvattiin aatelisten näyttävillä yksityistaloilla sekä vuokrataloilla. Nykyinen rakennuskanta on etupäässä 1800–1900-lukujen vaihteesta[1].

Ajorata kivettiin 1700-luvun puolivälissä. 1830-luvulla päällysteeksi vaihdettiin vähemmän melua aiheuttavat puulaatat. 1860-luvulla kadun varrelle vedettiin vesijohto ja 1930-luvulla se päällystettiin asfaltilla.

Neuvostoaikana Mohovaja muuttui vain vähän. Vallankumouksen jälkeen rakennettiin neljä uutta taloa ja kahden talon kerroslukua lisättiin. Toisen maailmansodan pommituksissa tuhoutui vain Pestelinkadun kulmatalo 23/10. Sodanjälkeisissä kunnostustöissä taloihin asennettiin kaasuliedet ja keskuslämmitys. Pihoilta purettujen varastojen tilalle on pystytetty uusia sivurakennuksia.

Nähtävyyksiä muokkaa

Mohovajan kulttuuriperintökohteita ovat:[2]

Lähteet muokkaa

  1. a b Entsiklopedija Sankt-Peterburga: Mohovaja ulitsa encspb.ru. Viitattu 4.2.2012. (venäjäksi)
  2. Pamjatniki istorii i kultury kulturnoe-nasledie.ru. Viitattu 4.2.2012. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla muokkaa