Mogens Ellegaard
Mogens Ellegaard (4. maaliskuuta 1935 – 28. maaliskuuta 1995) oli tanskalainen konserttiharmonikansoiton ja -opetuksen uranuurtaja.
Tausta muokkaa
Ellegaard alkoi soittaa harmonikkaa kahdeksanvuotiaana, saatuaan soittimen lahjaksi vanhemmiltaan, kun hän oli sairaalassa toipumassa onnettomuudesta. Hänen isänsä oli ammatiltaan puuseppä.[1]
Elämä ja ura muokkaa
Standardibassosta melodiabassoon muokkaa
Alkuaikoina Ellegaard soitti paljon harmonikan "valtavirtamusiikkia", kuten Pietro Frosinin ja Pietro Deiron sävellyksiä ja klassikkosovituksia. Käännekohdaksi muodostui hänen osallistumisensa Coupe Mondiale -kilpailuun Hollannissa 1952, jolloin hän näki Davide Anzaghin soittavan Bachin Toccata ja fuuga d-mollissa ja George Gershwinin Rhapsody in Blue melodiabassoharmonikalla. Hän kertoo pysähtyneensä kotimatkalla Saksassa ja tilanneensa itsekin melodiabassoinstrumentin saman tien. Asepalveluksensa jälkeen hän sai opiskelustipendin Yhdysvaltoihin, jossa hän elätti itseään soittamalla ravintoloissa ja viihdekonserteissa. Melodiabassoharmonikkaa käyttäen hän herätti huomiota muun muassa numerollaan, jossa hän soitti John Brown's Body (Kalle-Kustaan muori) -kappaletta vasemmalla kädellään ja samanaikaisesti maan kansallislaulua oikealla, mikä oli uutta standardibassojärjestelmään tottuneille amerikkalaisille.[1]
Nykymusiikkia harmonikalle muokkaa
Palattuaan Tanskaan 1958 hän oli teknisesti erittäin taitava soittaja. Hän soitti edelleen säännöllisesti Frosinin ja Deiron ohjelmistoa. Eräässä konsertissa, hänen soitettuaan Deiron Konsertto D-duurissa, säveltäjä Ole Schmidt tuli Ellegaardin juttusille. Hän kertoi, ettei pidä musiikista, mutta sanoi ihailevansa Ellegaardin tekniikkaa. Ellegaard pyysi Schmidtiä tekemään parempaa musiikkia harmonikalle ja kahdeksan kuukautta myöhemmin Ellegaard kantaesitti Schmidtin teoksen Symphonic Fantasy and Allegro (Op. 20) harmonikalle ja orkesterille yhdessä Tanskan radion sinfoniaorkesterin kanssa säveltäjän johtaessa 1958. Tuo teos oli ensimmäinen varta vasten melodiabassoharmonikalle kirjoitettu konsertto. Schmidt kirjoitti lisää hyvän vastaanoton saanutta taidemusiikkia Ellegaardille, mikä herätti kiinnostusta myös muissa nykymusiikin säveltäjissä. 1960-luvun puolenvälin jälkeen Ellegaard teki paljon yhteistyötä ruotsalaisen Torbjörn Lundquistin kanssa, joka kirjoitti eri tasoisille melodiabassoharmonikansoittajille soveltuvaa taidemusiikkia. Tämä oli suureksi tueksi melodiabasson opetuksen kehittämisessä.[1]
Pedagogi muokkaa
1960-luvun puolivälissä hän aloitti myös yhteistyön ruotsalaisen Lars Holmin kanssa Malmön harmonikkastudiolla. He havaitsivat pian, että melodiabassoharmonikalle tarvitaan lisää pedagogeja ja Ellegaard alkoi kampanjoida harmonikan hyväksymiseksi instrumenttina Tanskan kuninkaalliseen musiikkikonservatorioon sekä Odensen ja Århusin musiikkikorkeakouluihin. Hänet kutsuttiin harmonikansoiton dosentiksi Kööpenhaminaan 1970 ja hän saavutti professorin arvon ja viran 1977. Vuonna 1980 hän saattoi asettaa Århusin harmonikkaosaston johtoon oman oppilaansa. Tanskan lisäksi hänellä oli merkittävä vaikutus muissakin maissa harmonikan korkeakoulustatuksen aikaansaamiseen. Hänen oppilaansa Matti Rantanen aloitti harmonikansoitonopetuksen Sibelius-Akatemiassa ja Jon Faukstad Oslossa Norjan musiikkiakatemiassa. Hän julkaisi myös Hohnerin kustantamana ensimmäisen melodiabassoharmonikan oppikirjan vuonna 1964.[1]
Esiintyvä taiteilija, harmonikan kehittäjä muokkaa
Opetuksen ohessa hän konsertoi. Muun muassa BBC radioi ja lähetti hänen konserttejaan Britanniassa. Hän esitti paljon duettoja myös toisen vaimonsa, unkarilaisen pianistin ja harmonikkataiteilija Marta Benen kanssa.[1]
Ellegaardilla oli suuri vaikutus melodiabassoharmonikkojen tekniseen kehitykseen, erityisesti lapsille sopivien keveiden harmonikkojen valmistamiseen.[1]
Hän kuoli leukemiaan.[1]