Modisti
Modisti on asustealan käsityöammattilainen, joka valmistaa hattuja. Modistit voivat valmistaa myös muita asusteita, kuten laukkuja, käsineitä ja somisteita, sekä työstää erikoismateriaaleja.[1] Modistin on katsottu tarkoittavan nimenomaan naisten muodikkaita hattuja suunnittelevaa, valmistavaa ja myyvää henkilöä. Miesten hattuja valmistaa hatuntekijä. Suomenkielinen sana modisti on peräisin ranskan kielen vastaavaa asiaa tarkoittavasta sanasta modiste.[2]
Historiaa muokkaa
Modistin ammatti liittyy länsimaiseen pukeutumiseen. Katolinen kirkko näki naisten hiukset aikoinaan synnillisinä ja suosi niiden peittämistä hunnulla tai muulla päähineellä. Naisten hattumuoti kehittyi muun pukeutumismuodin myötä Keski-Euroopan varakkaan väestön keskuudessa, ja sen vaihteluihin ovat vaikuttaneet esikuvana pidetyt kuuluisuudet sekä kunkin aikakauden kulttuuriset ja yhteiskunnalliset aatevirtaukset. Esimerkiksi 1800-luvun alussa hattumuoti otti vaikutteita antiikin ajasta ja Kaukoidän kansoilta, vuosisadan puolivälissä hatut olivat pieniä, sitten tulivat muotiin erilaiset harsot, seuraavaksi niin sanotut pillerirasiat ja lierihatut. Suurimmillaan naisten hatut olivat 1910-luvulla.[3]
Työvälineet ja -vaiheet muokkaa
Modistin tärkeimpiä työvälineitä ovat ihmispäätä ilmentävät muotit eli formut, silitysrauta, prässikankaat, sakset, neulat ja langat, ompelukone, venytystukki ja höyrystinlaite. Tämän lisäksi tarvitaan käsityökaluja kuten vasaroita ja venytyspihtejä. Hattujen tärkeimpiä materiaaleja ovat huopa, sametti, jerseykangas ja silkki sekä kesähatuissa sisalkuidusta valmistettu jäykkä ja melko harva panamakangas.[3]
Huopahatun teko alkaa joko kartiomaisesta teelmästä tai laajemmasta kapliinista, jossa on jo myös kapea lieri (leveämmät lierit valmistetaan erillisinä kappaleina). Teelmä kostutetaan ja vedetään muotin päälle ja aletaan muotoilla sitä hatun kupua silittämällä. Mahdollisen lierin ompelun jälkeen hattua muotoillaan edelleen höyryn avulla silitysraudalla tai sormin. Viimeksi kiinnitetään huopahatussa välttämätön hikinauha ja mahdollinen vuori. Kangashatun teko eroaa huopahatusta siinä, että se on alkumuotoilun jälkeen kovitettava, se saatetaan valmistaa useammasta kangaskappaleesta ja tarvitsee aina vuorin.[3]
Modistin asiakaskunta koostuu etupäässä keski-ikäisistä naisista, jotka tulevat tavallisesti asiakkaiksi käyttämänsä vaatetusliikkeen kautta. Oma erityisryhmänsä ovat oman tai puolison työtehtävän protokollan vuoksi hattuja tarvitsevat.[3]
Modistit Suomessa muokkaa
Suomeen perustettiin vuonna 1940 modisteille oma yhdistys, jonka nimi on ollut vuodesta 1958 lähtien Suomen Muotiliikkeiden Liitto. Yhdistyksessä oli suurimmillaan lähes 800 jäsentä, nykyisin vain kymmenisen. Yhdistys oli jo alkuajoista lähtien aktiivinen koulutuksen suhteen, mutta ensimmäinen modistin koulutus Suomessa alkoi vasta vuonna 1958 Helsingissä Valmistavassa tyttöjen ammattikoulussa. Aikaisemmin modistin ammattiin oli mahdollisuus oppia vain hattuliikkeessä modistin opissa. 1980-luvulla modistikoulutusta sai Helsingin lisäksi Turussa, Jyväskylässä ja Hämeenlinnassa. Nykyisin modistilinjat ovat Helsingissä ja Hämeenlinnassa, jossa modistiksi voi valmistua toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon vaatetukseen suuntautuen.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Turu, Mia: Vaatimattomuus ei kannata – tutkimus modistiyrittäjien liiketoiminnasta. Pro gradu -tutkielma, kasvatustiede. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2017. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 22.3.2022).
- ↑ a b Modistit – hattuja, asusteita ja ammattisalaisuuksia craftmuseum.fi. Jyväskylä: Suomen käsityön museo. Viitattu 22.3.2022.
- ↑ a b c d Räisänen, Matti (teksti) & Nokelainen, Joel (valokuvat): ”Modisti”, Perinteisiä käsityöammatteja, s. 98–103. Helsinki: Helsingin käsityö- ja teollisuusyhdistys, 1985. ISBN 951-99671-4-1.