Misteli
Misteli eli euroopanmisteli (Viscum album)[1] on puoliloisiva pensas, joka elää omenapuiden, lehmusten, vaahteroiden, pihlajien ja poppelien oksilla. Misteli ottaa vettä ja hivenaineita isäntäkasvistaan. Ulkonäöltään se on pallomainen pensas. Sen erottaa puusta parhaiten talvella, kun sen isäntäpuu on lehdetön.
| Misteli | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset |
| Lahko: | Santalales |
| Heimo: | Santelikasvit Santalaceae |
| Suku: | Mistelit Viscum |
| Laji: | album |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Viscum album |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö muokkaa
Mistelillä on tukeva varsi. Sen oksat ovat muhkuraiset, vihreänruskeat ja pituudeltaan 30–60 senttimetriä. Pitkulaiset ja tasapariset, 3–8 senttimetrin pituiset lehdet ovat nahkeita ja vaaleanvihreitä. Lehtien leveys on 1–2 senttimetriä. Misteli vaihtaa lehtensä joka toinen vuosi. Sen kaksikotiset kukat ovat keväällä kellertävän vihreitä ja niiden halkaisija on 2–3 millimetriä. Hedelmät ovat hieman vihreään vivahtavia, valkoisia marjoja, joiden sisällä olevat siemenet ovat erittäin sitkeän, liimamaisen aineen sisällä.
Misteli on erittäin myrkyllinen, ja sen nauttimisen aiheuttamia myrkytys- ja kuolemantapauksia on raportoitu.[2] Pienen määrän nieleminen aiheuttaa kuitenkin harvoin oireita.[3]
Leviäminen muokkaa
Luonnossa misteli leviää lintujen avulla. Kulorastaan (Turdus viscivorus) tieteellisen nimen lajinimi tarkoittaa "mistelinsyöjää". Se kuuluukin niihin lintuihin, jotka levittävät mistelin siemeniä. Mistelin tahmeista marjoista siemenet tarttuvat helposti niillä ruokailevien lintujen höyheniin.
Levinneisyys muokkaa
1970-luvulta olevien tietojen mukaan euroopanmistelin levinneisyysalue on ulottunut Euroopassa yhtenäisenä Pyreneiden vuoristosta Ranskan ja Englannin kautta Puolaan ja Välimeren rannikolle. Epäyhtenäisempiä esiintymiä on ollut tästä itään Mustanmeren pohjoispuolelle, Balkanin niemimaalle, Apenniinien niemimaalle ja Pyreneiden niemimaalle asti ja pohjoisessa Baltian maiden, Norjan ja Ruotsin eteläosissa.[1]
Suomea lähinnä luonnonvaraisia misteliesiintymiä on Tukholman seudulla. Vuonna 2008 Suomessa kasvoi todistettavasti ainakin yksi misteli Paraisilla sijaitsevassa puutarhassa.[4] Tämän yksilön isäntäpuuna toimii omenapuu.
Vuonna 2016 Turun Ruissalosta löytyi misteliä; sen isäntäpuuna toimi poppeli. Kasvusto on ilmeisesti levinnyt Ruotsista lintujen tuomana, mutta se on voinut alkaa myös ihmisten paikalle tuomista joulukoristeista. Tällöin kasvia olisi pidettävä Suomessa vieraslajina, eikä luonnollisena tulokaslajina.[5]
Vuonna 2019 misteliä tavattiin jo Turun seudulla Kaarinasta Naantaliin ulottuvalla alueella. Yksittäisiä havaintoja tutkijat olivat saaneet myös Jokioisilta, Tampereelta ja Kemiönsaaresta.[6][1] Turun ja Naantalin esiintymän pääteltiin tavattujen yksilöiden ikäjakauman perusteella levinneen mahdollisesti ihmisen joulukoristeiksi tuomista oksista alkunsa saaneesta populaatiosta, alkujaan Naantalin Luolalassa kasvaneesta emoyksilöstä. Hajaesiintymät muualla Suomessa taas vaikuttivat erillisiltä.[1]
Talven 2019–2020 aikana mistelistä tehtiin Suomessa yli sata uutta havaintoa, Turun lisäksi Jokioisilta ja Kemiönsaaresta. Esiintymät ovat samanikäisiä, mikä ihmetyttää tutkijoita. Samana talvena löytyi myös useita puutarhaharrastajien tuhoamia kasvustoja; nämä olivat havitelleet misteliä omaankin puutarhaansa. Misteli ei ole rauhoitettu, mutta se luokitellaan varvuksi, joten sen kerääminen ei ole jokamiehenoikeus. Toisaalta mistelin on pelätty leviävän jopa liikaa, vaikka se onkin varsin hidaskasvuinen – ovathan sen sukulaislajit männynmisteli ja pihdanmisteli aiheuttaneet Keski-Euroopassa vakavia metsätuhoja.[5]
Kulttuurissa muokkaa
Misteli on aina kiehtonut ihmisiä. Siihen on liitetty monenlaisia uskomuksia ja myyttejä, ja sillä voi joissain tapauksissa olla rauhoittavia ominaisuuksia.lähde? Joissakin maissa sitä käytetään joulukoristeena; varsinkin anglosaksisessa maailmassa tapakulttuuriin on pesiytynyt käsitys, että mistelinoksa joulukoristeen alla seistessä on ikiaikainen erioikeus suudella ketä tahansa vieressä seisovaa. Jotkut erehtyvät pitämään myöskin joulukoristeena käytettyjä orjanlaakerin oksia misteleinä. Misteli kasvaa erittäin harvoin tammessa, mutta Asterix-sarjakuvissa tammesta poimituilla misteleillä on erityisiä ominaisuuksia.
Lähteet muokkaa
- Terveydenhoitouutiset: Misteli (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Issakainen, J., Pihlaja, K. & Kasvi, A.: Misteli on vakiintumassa Suomeen. Lutukka, 2019, 35. vsk, nro 1, s. 8–23.
- ↑ Is Mistletoe Poisonous? poison.org. Viitattu 11.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Joulukukkien myrkyllisyydestä on enemmän luuloa kuin tietoa yle.fi. Viitattu 11.12.2021.
- ↑ Helsingin Sanomat: Suomessa harvinainen misteli kasvaa Paraisilla (Luettu 13. toukokuuta 2008)
- ↑ a b Onko misteli ihana tulokas vai haitallinen vieraslaji? – Biologit ja vapaaehtoiset ovat löytäneet Turun seudulta jo 150 esiintymää yle.fi/uutiset. 6.5.2020. Viitattu 6.5.2020.
- ↑ Puiden oksilla kasvava misteli tuli Suomeen jäädäkseen, biologit löysivät 350 yksilöä YLE uutiset. 25.3.2019.
Aiheesta muualla muokkaa
- Suomen Lajitietokeskus: Misteli (euroopanmisteli) (Viscum album)
- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Misteli (Viscum album)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Viscum album – misteli, euroopanmisteli
- ITIS: Viscum album (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Viscum album (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Viscum album (mistletoe) (englanniksi)
- The European Agency for the Evaluation of Medicinal Products, Committee for Veterinary Medicinal Products: Viscum album (pdf) (englanniksi)