Mississippin kupla

Mississippin kupla oli Ranskassa vuonna 1720 puhjennut talouden hintakupla. Kuplan keskellä oli Mississippin komppaniana tunnettu Ranskan ulkomaankauppaa hallinnut kauppakomppania, jonka osakkeet joutuivat vuosina 1719–1720 suurten voittojen toivossa suhteettoman spekuloinnin kohteeksi. Kuplan puhjetessa Ranskan talous romahti. Isossa-Britanniassa koettiin samaan aikaan vastaavalla tavalla syntynyt romahdus, joka tunnetaan Etelämeren kuplana.

Vuonna 1720 ilmestynyt hollantilainen pilapiirros Ranskan taloutta sekoittaneesta John Law’sta.

Ranskan sijaishallitsijana toiminut Orléansin herttua Filip oli palkannut skotlantilaisen pankkiirin ja talousteoreetikon John Law’n toteuttamaan talousuudistusta Ranskassa. Law perusti vuonna 1716 seteleitä painaneen Banque Généralen ja seuraavana vuonna Compagnie d’Occident (”lännen komppania”) -nimisen kauppakomppanian, joka sai yksinoikeuden Ranskan Pohjois-Amerikan siirtomaa-alueisiin kuuluneen laajan Mississippin laakson taloudelliseen hyödyntämiseen. Pian komppania sai monopolin myös tupakka- ja orjakauppaan, ja vuoteen 1719 mennessä se hallitsi kokonaan Ranskan ulkomaankauppaa. Sen nimi muutettiin muotoon Compagnie des Indes, ja hieman myöhemmin Law sulautti myös Banque Généralen siihen. Ranskan hallitus tuki komppanian liiketoimia, jopa vaientamalla sen arvostelijoita. Suurten voittojen toivossa Mississippin komppanian osakkeiden kysyntä kasvoi valtavaksi, ja sen seurauksena osakkeiden kappalehinta nousi lyhyessä ajassa 500 livrestä 18 000 livreen eli täysin suhteettomalle tasolle odotettavissa oleviin todellisiin voittoihin nähden. Mississippin komppanian osakkeiden ympärille syntyi villi spekulaatioaalto, joka vilkastutti pörssikauppaa halki Euroopan.

Law pyrki hyödyntämään tilannetta poistaakseen Ranskan valtionvelan, joka oli kasvanut suureksi kuningas Ludvig XIV:n käymien kalliiden sotien aikana. Niinpä hän määräsi, että kolme neljäsosaa komppanian osakkeiden arvosta pitäisi maksaa seteleillä, ja sen seurauksena niidenkin kysyntä ja arvo nousivat huomattavasti. Ranskan valtio sai lainata niitä Law’n pankista 1,6 miljardin livren arvosta hyvin edullisin ehdoin ja sai niiden myynnistä syntyneillä voitoilla maksettua pois suuren osan velkojaan. Lisäksi Law vaihtoi vastaavilla ehdoilla yhtiönsä osakkeita valtion painattamiin arvopapereihin, jotka tunnettiin nimellä billet d’état. Ne kokivat niin ikään voimakkaan arvonnousun. Vuoteen 1719 mennessä seteleitä ja muita arvopapereita oli Ranskassa laskettu liikkeelle kolmen miljardin livren arvosta, kun Ranskan kaiken metallirahan yhteen laskettu arvo oli tuolloin noin 700 miljoonaa livreä. Tämä synnytti kuitenkin lopulta hallitsemattoman inflaation, jonka seurauksena sekä setelit että billet d’état -arvopaperit alkoivat menettää arvoaan.

Pian ilmeni, ettei Mississippin komppania ainakaan lyhyellä aikavälillä tulisi tuottamaan odotettuja suuria voittoja. Vuoden 1719 lopusta alkaen huolestuneet osakkaat ryhtyivät myymään osakkeitaan, ja niiden arvo alkoi seuraavana vuonna voimakkaasti pudota. Yhtiön osakkeiden ja valtion finanssien yhdistäminen viimeisteli katastrofin. Seurauksena oli Ranskaa koetellut pörssiromahdus. Syytösten kohteeksi joutunut Law joutui pakenemaan Ranskasta joulukuussa 1720. Ranskan valtio otti hoitaakseen Mississippin komppanian ja Law’n pankin massiivisiksi paisuneet velat ja joutui korottamaan veroja saadakseen ne maksettua. Romahduksen yhteydessä monet sijoittajat ja valtion entiset velkojat menettivät omaisuutensa sijoitettuaan sen arvonsa menettäneisiin osakkeisiin. Ranskan valtio sai lopputuloksena kevennettyä velkaansa keinottelijoiden kustannuksella, mutta menetti toisaalta luottokelpoisuutensa lainamarkkinoilla.