Min izāmō

Min izāmō on liiviläisten kansallislaulu. Tekstin kirjoitti Korli Stalte vuonna 1923 juhlallisuuksiin Mazirben kylässä, jossa nostettiin salkoon liiviläisten lippu. Laulun esitti nelihenkinen liiviläinen kuoro. Melodia on Fredrik Paciuksen säveltämä, sama kuin Suomen ja Viron kansallislauluissa. Sävellyksen valinnalla haluttiin korostaa liiviläisten yhteenkuuluvuutta suomalaisten ja virolaisten kanssa.

Sanat liiviksi

Min izāmō, min sindimō,

ūod ārmaz rānda sa,

kus rāndanaigās kazābõd

vel vanād, vizād piedāgõd.

Min ārmaz īlmas ūod set sa,

min tõurõz izāmō!

Min izāmō, min sindimō,

ūod ārmaz rānda sa,

kus lāinõd mierstõ vīerõbõd

un rāndan sūdõ āndabõd.

Min ārmaz īlmas ūod set sa,

min tõurõz izāmō!

Min izāmō, min sindimō,

ūod ārmaz rānda sa,

kus jelābõd īd kalāmīed,

kis mīer pǟl ātõ pǟvad īed.

Min ārmaz īlmas ūod set sa,

min tõurõz izāmō!

Min izāmō, min sindimō,

ūod ārmaz rānda sa,

kus kūltõb um vel pivā kēļ

- min amā ārmaz rāndakēļ.

Min ārmaz īlmas ūod set sa,

min tõurõz izāmō!

Sanat suomeksi

Mun isänmaa, mun synnyinmaa,

oot armas ranta sä,

miss’ rannan ääress’ kasvavat

viel wanhat, viisaat petäiköt.

Mun armas ainut oot tääll’ sä,

mun kallis isänmaa!

Mun isänmaa, mun synnyinmaa,

oot armas ranta sä,

miss’ laineet merest’ vierivät

ja rannall’ suuta antavat.

Mun armas ainut oot tääll’ sä,

mun kallis isänmaa!

Mun isänmaa, mun synnyinmaa,

oot armas ranta sä,

miss’ elävät kalamiehet,

jotk’ merellä ovat päivät, yöt.

Mun armas ainut oot tääll’ sä,

mun kallis isänmaa!

Mun isänmaa, mun synnyinmaa,

oot armas ranta sä,

miss’ kuuluu vielä pyhä kiel’

– mun oma armas liivinkiel’.

Mun armas ainut oot tääll’ sä,

mun kallis isänmaa!