Mikko Erich

suomalainen poliitikko

Mikko (Mikko W.) Erich (alun perin Michael Wilhelm Erich, 6. joulukuuta 1888 Turku28. joulukuuta 1948 Vihti) oli suomalainen sosiaalidemokraattinen kansanedustaja, alkuaan puoluekannaltaan kokoomuslainen.

Mikko Erichin vanhemmat olivat rehtori Teodor Valdemar Erich ja Berta Fredrika Mannelin. Hän valmistui ylioppilaaksi 1905 ja suoritti seuraavat tutkinnot: filosofian kandidaatti 1907, filosofian maisteri 1908, filosofian lisensiaatti 1913, filosofian tohtori 1913, ylempi oikeustutkinto 1924, lakitieteen kandidaatti 1924.

Erich toimi Itä-Hämeen kansanopiston johtajana Hartolassa 1908–1912, Porvoon naisopiston opettajana 1912–1918 ja Viipurin työväenopiston johtajana 1918–1924. Vuodesta 1925 alkaen hän toimi asianajajana Helsingissä. Erich oli myös Työväen akatemian opettajana 1924–1941 sekä Helsingin suomalaisen työväenopiston opettajana ja luennoitsijana 1925–1948. Vuonna 1929 hän toimi eduskunnan oikeusasiamiehen varamiehenä.

Erich oli kokoomuksen kansanedustajana 1919–1922 (Viipurin läänin itäinen vaalipiiri) ja sosialidemokraattien kansanedustajana 1930–1933 (Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri) sekä 1939–1945 (Turun läänin eteläinen vaalipiiri). Hän oli myös presidentin valitsijamiehenä vuoden 1931 presidentinvaaleissa.

Erich tuli puhumaan 27. helmikuuta 1932 Ohkolan työväentalolle Mäntsälään aikaansaaden lapuanliikettä kannattaneiden suojeluskuntalaisten reaktion, mistä oli seurauksena Mäntsälän kapina.[1] Erich joutui myös lapuanliikkeen kyydityksen uhriksi 17.–18. huhtikuuta 1932 ollessaan puhujamatkalla Tampereella. Hänet siepattiin hotellista ja kyydittiin Virroille, jossa poliisi vapautti hänet. Kyseessä oli lapuanliikkeen viimeinen merkittävä poliittinen kyyditys.[2][3][4][5]

Erichin entinen puoliso Anni de la Chapellen puoliso Knut de la Chapelle kuului Mäntsälän suojeluskunnan esikuntaan ja hän majoitti Mäntsälän kapinan aikaan Saaren kartanossa lapuanliikkeen johtohenkilöitä, muun muassa Vihtori Kosolan.[6] Mäntsälän Jokelanseudun Latoteatteri teki aiheesta vuonna 2005 kesänäytelmän Sydänten kapina, jonka käsikirjoitti Kirsti Manninen.[7]

Vuosina 1945–1946 käydyssä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä Mikko Erich toimi Väinö Tannerin puolustusasianajajana.

Mikko Erichin veli oli lakimies, diplomaatti ja pääministerinäkin toiminut Rafael Erich.

Teoksia muokkaa

  • Esitelmä Kalevalajuhlissa 28/2 1909. Tekijä, Turku 1909
  • Ugo Foscolo come uomo e come poeta lirico; väitöskirja. Helsingfors 1912 (Ilmestynyt myös Firenzessä 1912)
  • William Shakespeare ja hänen runoutensa. Otava 1916
  • Silmäys Viipurin työväenopiston 15-vuotiseen työkauteen sekä kertomus opiston toiminnasta lukuvuonna 1922-1923. Viipurin työväenopisto, Viipuri 1923
  • Rajan lasten hyväksi ; kirj. J. V. Lehtonen ja Mikko V. Erich. Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliiton julkaisuja 13. Otava 1924
  • Tri Mikko Erichin puhe sotasyyllisyysoikeudessa 1.2.1946. Tampereen sos.-dem. kunnallisjärjestö, Tampere 1946
  • Laki ja oikeus. WSOY 1947

Suomennoksia muokkaa

  • Ugo Foscolo : Jacopo Ortisin viimeiset kirjeet ; italian kielestä suomentanut ja johdannolla varustanut Mikko V. Erich. Kariston klassillinen kirjasto 8. Karisto 1919

Lähteet muokkaa

  1. Mäntsälän kartanoita Päijät-Hämeen museomatka.
  2. Juha Siltala: Lapuan liike ja kyyditykset 1930, s. 337. Otava, Helsinki 1985.
  3. Kyyditys toissayönä Tampereella: tri Mikko Erich kuljetettu autolla Tampereelta Virtain kirkonkylään. Kolme miestä pakotti hänet lähtemään Emmauksesta klo 3 aikaan yöllä, Aamulehti, 18.04.1932, nro 105, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  4. Tri Mikko Erich kyyditty Tampereella. Neljä revolverimiestä haki hänet toissayönä hotelli Emmauksesta, Helsingin Sanomat, 18.04.1932, nro 105, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  5. Roistot ryöstäneet tri Erichin. Uhaten ampua hänet kuoliaaksi pakottivat ryövärit toveri Erichin Tampereelle mukaansa ja kyyditsivät hänet Virroille, Suomen Sosialidemokraatti, 18.04.1932, nro 105, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  6. 10 – Saaren kartano Mäntsälän kotiseutupolut. Mäntsälä-Seura. Viitattu 25.4.2019.
  7. Mäntsälän kapinan perimmäiset syyt 27.7.2005. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 25.4.2019.

Aiheesta muualla muokkaa