Mika Kojonkoski
Mika Veli Juhani Kojonkoski[1] (s. 19. huhtikuuta 1963 Rauma)[2] on suomalainen entinen mäkihyppääjä ja valmentaja. Vuosina 2013–2018 hän toimi Suomen olympiakomitean asettaman Huippu-urheiluyksikön johtajana.[3] Kojonkoski on valmentanut Itävallan, Suomen ja Norjan mäkihyppymaajoukkueita ja valmensi vuodesta 2018 lähtien neljän vuoden sopimuksella Kiinan mäkihyppyjoukkueita, sekä miehissä että naisissa[4], mutta sai potkut kesken sopimuskauden lokakuussa 2021.[5]
Kojonkosken oma mäkihyppyura oli vaatimaton, mutta hän on menestynyt valmentajana. Hän kiersi mäkihypyn maailmancupia kausina 1984–1987.[6] Paras maailmancupin kokonaissijoitus oli 50:s kaudella 1985–1986 ja paras osakilpailusijoitus yhdeksäs Chamonix'ssa joulukuussa 1985[6]. Kojonkoski keräsi kolmen kauden aikana maailmancupin pisteitä yhteensä 15. Vuonna 1990 hän voitti joukkuekilpailun Suomen mestaruuden Puijon Hiihtoseuran joukkueessa. Kojonkoskella oli iso rooli mäkihypyn maailmancupin kisojen aloittamiseen Puijolla jälleen 1990-luvun puolivälissä.[7] Juniori-ikäisenä hän oli myös aktiivinen kilpapurjehtija.lähde?
Vuosina 1997–1999 Kojonkoski toimi Itävallan mäkihyppyvalmentajana, minkä jälkeen hän valmensi Suomen joukkuetta 1999–2002 ja Norjan joukkuetta 2002–2011.[2] Kojonkoski on saanut tunnustusta valmennustyöstään Norjassa ja hänet on valittu vuoden valmentajaksi. Hänelle tarjottiin vuoden 2005 lopulla sopimuksen jatkamisen vaihtoehtona merkittävää toimea Norjan olympiakomiteassa, jonka Kojonkoski kuitenkin hylkäsi perhesyihin vedoten.[8] Kojonkoski toimi myös Kiinan mäkihyppyvalmentajana vuosina 2018–2021. Hän sai merkittäviä tuloksia aikaan, mutta hänet siirrettiin syrjään toistaiseksi tuntemattomasta syystä ennen sopimuskauden päättymistä ja ennen Pekingin talviolympialaisia 2022.[9][10][11]
Koulutukseltaan Kojonkoski on liikuntatieteiden maisteri.[2] Hän kuului kokoomuksen valtuustoryhmään Kuopion kaupunginvaltuustossa vuosina 1997–2004.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Liikuntakulttuurin ja urheilun ansiomerkit vuodelle 2011 2011. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 26.9.2013. Viitattu 25.2.2011.
- ↑ a b c d Pusa, Ari: Mika Kojonkoski: Häviäminen ei ole häpeällistä HS.fi. 31.12.2012. Viitattu 28.1.2016.
- ↑ Mika Kojonkoskesta Suomen Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön johtaja Kestävyysurheilu.fi. 6.7.2012. Arkistoitu 4.2.2016. Viitattu 28.1.2016.
- ↑ Mika Kojonkoskelle uusia töitä mäkihypyn parista - kiinalaishyppääjille ”kotipesä” Suomeen iltalehti.fi. Viitattu 8.9.2018.
- ↑ Vili Pesu: Yle: Mika Kojonkoski sai potkut Kiinan maajoukkueesta Ilta-Sanomat. 5.10.2021. Viitattu 5.10.2021.
- ↑ a b Mika Kojonkoski Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
- ↑ Karjalainen, Markus: Näkökulma: Puijon kisoilla mahdollisuus uuteen harppaukseen Savon Sanomat. 10.3.2015. Arkistoitu 5.2.2016. Viitattu 28.1.2016.
- ↑ Pusa, Ari: Kojonkoski was offered top job on Norwegian Olympic Committee Helsingin Sanomat. 5.12.2005. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Joska Saarinen: Mika Kojonkoski lähtee hurjapäiseen projektiin, johon Kiina sijoittaa niin paljon rahaa kuin tarvitsee: "Tätä kautta voidaan tukea myös suomalaisen mäkihypyn kehittämistä" Yle Urheilu. 7.9.2018. Yle. Viitattu 6.10.2021.
- ↑ Anu Karttunen: Miten ihmeessä Kiinan ja Mika Kojonkosken umpihullu projekti onnistui? Ummikko kiinalainen saavutti mäkihypyn olympiapaikan älyttömän lyhyessä ajassa Yle Urheilu. 26.9.2021. Yle. Viitattu 6.10.2021.
- ↑ Anu Karttunen: Mika Kojonkoski halusi tietää, miksi hänen suojattinsa tulivat itkien kilpailuun – pian hänen puhelimensa soi ja pesti Kiinan mäkimaajoukkueessa päättyi potkuihin Yle Urheilu. 5.10.2021. Yle. Viitattu 6.10.2021.