Mihail Miloradovitš
Kreivi Mihail Andrejevitš Miloradovitš (ven. Михаил Андреевич Милорадович; 12. lokakuuta (J: 1. lokakuuta) 1771 Pietari − 27. joulukuuta (J: 15. joulukuuta) 1825 Pietari) oli venäläinen kenraali, joka keräsi mainetta Napoleonin sodissa.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Serbialaista alkuperää oleva Miloradovitš palveli Suvorovin alaisena Turkkia ja Puolaa vastaan, ja myöhemmin sotaretkillä Italiaan ja Sveitsiin 1799. Vuonna 1805 hän toimi kenraaliluutnanttina Kutuzovin alaisuudessa Austerlitzin taistelussa, ja 1807 Giurgevossa hän taisteli menestyksekkäästi Turkkia vastaan.
Miloradovitš ylennettiin jalkaväenkenraaliksi vuonna 1810. Hän johti venäläistä armeijakuntaa Borodinon taistelussa, ja voitti Muratin, Napolin kuninkaan Tarutinossa 18. lokakuuta 1812. Hänen armeijakuntansa jahtasi säälimättä Napoleonin vetäytyvää Suurta armeijaa; se otti osaa Leipzigin taisteluun ja lopulta Ranskan murskaamiseen vuonna 1814.
Vuonna 1818 Miloradovitš nimitettiin Pietarin kenraalikuvernööriksi. 14. joulukuuta 1825 hän meni rauhoittelemaan Senaatintorille kerääntyneitä dekabristikapinallisia. Kapinalliset upseerit olivat melkein jo tottelemassa maineikkaan sotasankarin käskyä palata kasarmeihinsa, kun yksi radikaaleimmista upseereista, Pjotr Kahovski, ampui Miloradovitšin, joka kuoli välittömästi. Kahovski hirtettiin, kun kapina oli kukistettu.