Mihail Gerazijevitš Mamiašvili (s. 21. marraskuuta 1963 Sumyn alue, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto) on venäläinen entinen kreikkalais-roomalaisen tyylin painija. Hänen uransa menestyksekkäimmät vuodet ajoittuivat 1980-luvulle, jolloin hän edusti Neuvostoliittoa.

Mihail Mamiašvili

Kesäkuussa 1983 Mamiašvili voitti Norjan Kristiansundissa juniorien maailmanmestaruuden 74-kiloisten sarjassa. Myös saman vuoden syyskuussa, ensimmäisissä aikuisten arvokilpailuissaan Kiovan MM-kisoissa hän voitti kultamitalin kukistettuaan loppuottelussa puolalaisen Andrzej Supronin. Seuraavana vuonna Jönköpingin EM-kisoissa hän jäi pronssille samoin kuin vuotta myöhemmin Leipzigin EM-paineissa. Samana vuonna Tokiossa järjestetyissä super-MM-kisoissa hän voitti kultaa, samoin kuin elokuussa Kolbotnin MM-kilpailuissa voitettuaan loppuottelussa romianialaisen Stefan Rusun. Mamiašvili saavutti samaisena vuonna voiton myös Ruotsin Lundissa järjestetyssä maailmancupissa.

1986 Pireuksen EM-kisoissa Mamiašvili saavutti uransa ensimmäisen Euroopan-mestaruuden kukistettuaan finaalissa isäntämaan Roger Tallrothin. Saman vuoden lokakuussa Budapestin MM-paineissa hän voitti uransa neljännen aikuisten maailmanmestaruuden. Loppuottelussa kukistui DDR:n Mirko Jahn.

Vuodeksi 1988 Mamiašvili siirtyi painoluokkaa ylemmäs, 82-kiloisiin. Hän aloitti kauden voitolla FILA Grand Prix Galassa, ja saavutti kultaa myös toukokuussa Kolbotnin EM-kisoissa, missä hän voitti loppuottelussa unkarilaisen Tibor Komáromin. Komaromi oli loppuotteluvastustajana myös saman vuoden syyskuussa Soulin olympialaisissa, mutta jälleen ottelu päättyi Mamiašvilin voittoon. 1989 Oulun EM-kisoissa kultamitaliputki sai jatkoa, mutta syksyllä Martignyn MM-kisoissa Mamiašvili sai tyytyä hopeaan kullan mentyä Komaromille. Mamiašvilin viimeisimmiksi arvokilpailuiksi jäivät 1990 Ostian MM-kisat, joissa hän saavutti hopeaa.

Lopetettuaan painiuransa Mamiašvili siirtyi valmennustehtäviin. Hän toimi IVY:n painijoukkueen päävalmentajana 1992 Barcelonan olympialaisissa. Vuonna 1995 hänet nimettiin Venäjän painiliiton varapuheenjohtajaksi ja 1997 puheenjohtajaksi. Vuosina 19982002 hän toimi Armeijan keskusurheiluseuran puheenjohtajana. Vuodesta 2001 lähtien hän on toiminut myös Venäjän olympiakomitean varapuheenjohtajana.

Lähteet muokkaa