Mietinsaari

Saimaan saari Ruokolahdella

Mietinsaari on saari varsinaisella Saimaalla Suur-Saimaan järvenosassa Etelä-Karjalan Ruokolahdella.[1]

Mietinsaari
Sijainti
Vesialue
Korkein kohta
105 m mpy. [3]
Pinta-ala
17,8 km² [2]
Väestö
Asukasluku
12 [3]
Kartta

Maantietoa muokkaa

Mietinsaari on 7,6 kilometriä pitkä, 3,5 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 17,8 neliökilometriä. Saari on rantaviivaltaan selväpiirteinen mutta matala. Sen rantojen erityisiä kohtia ovat pohjoisrannikolla suojaisa mutta matala Liudunlahti ja Huusniemi, jonne tulee lossi, kaakkoisrannikolla Raukkalanlahti ja Mustalahti, etelärannikolla pieni Huopalahti, länsirannikolla Ristilahti, jota suojaa etelästä Ristiniemi, ja luoteispäässä kivikkoinen salmi, joka jää Vahvasalon saaren suojaan. Suur-Saimaan laaja järvenselkä avautuu suojaamattomana lounaasta. Näkyvyyttä on sinne päin 5–15 kilometriä. Mietinsaaren lähivesillä on joitakin saaria. Suurin on Äitsaari, josta tulee lossin vastarantaan loppuva tieyhteys mantereelle. Imatran suunnassa etelässä on Mullikoinselkä ja Äitsaaren ja Härskiänsaaren suunnassa pohjoisessa Sopalanselkä ja Korosniemenselkä. Viimeksi mainitun länsipuolella sijaitsee Kuisaari ja Haapasaari. Äitsaaren lounaispään edessä on Karhuselkä, jota suojaa etelästä Urkonsaari, Kangassaari ja etelässä Masteensaari. Saarien ja Mietinsaaren välissä sijaitsee Mykeävirta, jossa ovat vielä pienemmät Kivisaari ja Ruissaari. Mullikoinniemen lounaispuolella sijaitsee hiekkainen saariryhmä, johon kuuluvat Ala-Lyhy, Keski-Lyly, Satamosaari, Leutu ja Suni.[1][2][3]

Saaren maaperä on moreenia ja saaren keskivaiheilla kulkee viime jääkauden loppuvaiheessa muodostunut harjujakso, jonka eteläpäässä sijaitsee muinaisen jäätikkösuiston hiekkainen mäki Mullikoinniemessä. Sen hajujakson puolivälissä sijaitsee Lintuharju [3].Vaikka mäki kohoaa 104 metrin korkeuteen, on itäpäässä Karttisenvuori siitä huolimatta korkeampi yli 105 metrin korkeudellaan. Toiselle sijalle voidaan ehdottaa myös Liudunlahdelta Ylilahdenvuori. Samalta ajalta on peräisin kapea päätemoreeni, joka ylittää saaren lounais-koillis-suuntaisena alkaen Ristiniemestä ja päättyen ennen Norrissuota. Se on valittu arvokkaaksi geologiseksi muodostumaksi.[1][2]

Saaren koillispuoliskolla on maasto alavampaa kuin lounaispuoliskolla. Koillispuolen metsäalue on soistunutta ja siksi sinne on kaivettu suo-ojia. Saaren ainoa järvi Arposenjärvi (9 ha [4]) on rannoiltaan avosuota. Sen vedenpinta on 10 senttimetriä korkeammalla kuin Saimaalla. Maaston painauma jatkuu kaakkoon päin, jossa Raukkalanlahti työntyy kilometrin sisämaahan päin.[1][3]

Saaressa on kaksi kylää, Mietinkylä ja Arpolahti, jotka ovat entisiä maanviljelysalueita [5]. Vuonna 2009 tehdyn selvityksen mukaan saaressa oli 12 vakituista asukasta, 129 vapaa-ajan asuntoa ja 516 vapaa-ajan asukasta. Saarella ei harjoiteta enää ammattimaista viljelyä tai kalastusta. Mietinsaareen ei ole kiinteää tieyhteyttä, ja se on kokonaisasukasluvulla mitattuna Etelä-Karjalan suurin tällainen saari. Saarta palvelee Karhusalmen lossi, joka kulkee 800-metristä reittiä Huusniemestä Äitsaaren Ristiniemeen, ja josta on tieyhteys mantereelle ja Ruokolahden keskustaan Rasilaan. Lossi on yksityinen ja ulkopuolisilta peritään siksi pieni ylitysmaksu [3]. Ruokolahden keskustaan on matkaa 37 kilometriä, Imatralle 40 ja Lappeenrannan Joutsenon taajamaan 50 kilometriä. Saaren eteläpäästä Lappeenrannan Tiuruniemeen tule vesitse matkaa vain reilut 3 kilometriä.[1][2][3]

Virkistys muokkaa

Retkimelojalle on tarjolla kaksi levähdyspaikkaa: Hartikanhiekka ja Ahvenniemen hiekka.[3]

Historiaa muokkaa

Saari on jääkauden jälkeen merestä kohottuaan ollut aina vedenpinnan yläpuolella, mutta silloinkin hyvin pienenä. Korkeimmillaan vesi oli juuri ennen Vuoksen puhkeamista. Korkein vesi ylsi saarella 80–81 metriä mpy. Aikaisemmissa arkeologisissa inventoinneissa löydetyt kohteet, jotka sijaitsevat 78–82 metrin korkeudella, ovat olleet kivi- tai varhaismetallikaudelta. Tällaisia ovat Liudunniemessä, Sikoniemellä, Huusniemellä (asumuspainanteita) ja Temoniemen ympäristössä (asumuspainanteita).[6][7][8]

Saaren vanhimmista asukkaista on merkintöjä 1500-luvun maakirjoissa. Jääsken kihlakunnan merkinnöissä saaren vanhin asumus sijaitsi saaren eteläkärjessä, jota tukee alueen vanhin nimistö. Vanhimpia asukkaita olivat Miettiset ja Arposet, joiden mukaan on myös nimetty saaren kaksi kylää: Mietinkylä ja Arpolahti. Yksityiskohtana voidaan mainita 1600-luvulla Matti Miettinen, jonka karjan pääluku oli pitäjän suurimpia. Vuoden 1775 verollepanokartan selityksessä kerrotaan Arpolahdella olleen yksi talo ja Mietinkylässä kaksi taloa. Kylien isojako toimitettiin vuoteen 1845 mennessä. Arpolahti jaettiin kahdeksi taloksi ja 1900-luvulla perustettiin pienviljelystiloja ja annettiin maata vuokralle.[2]

Saari kuului alun perin Ruokolahden pitäjään, mutta vuonna 1650 (tai 1652 [2]) se liitettiin lyhyemmän kirkkomatkan vuoksi Joutsenoon.[5] Joutsenoon saari kuului yli 350 vuotta, kunnes vuonna 2009 siitä tuli kuntaliitoksen myötä osa Lappeenrantaa. Tammikuussa 2010 saari ja ympäröivät vesialueet, yhteensä 32,3 neliökilometriä, liitettiin osakuntaliitoksella takaisin Ruokolahteen.[9] Saarelaiset anoivat liitosta jo saaren kuuluessa Joutsenoon, mutta kunnanjohto vastusti ajatusta. Lappeenranta ja Ruokolahti suhtautuivat myönteisemmin,[10] ja Valtiovarainministeriö hyväksyi liitoksen kesäkuussa 2009.[9]

Saaren kaakkoispäässä on viisi Salpalinjaan liittyvää kohdetta, jossa erottaa vielä sortuneiden juoksuhautojen painanteita ja muita rakenteita.[2]

Saarella sijaitsi Viipurin ja Oulun välisen talvitien talvikestikievari Mietinkylän Miettisessä. Saaren sisäselle liikenteelle riitti talojen välille muodostuneet kärrypolut. Ulkomaailmaan päin liikuttiin veneillä. Vasta 1960-luvun puolivälissä rakennettiin kärrypolkujen tilalle soratiet. Sähkö tuotiin saarelle merikaapelin avulla 1970-luvulla, mutta puhelin oli jo ennen 1960-lukua.[2]

Lossi on liikennöinyt vuodesta 1995 lähtien, ja sen ylläpidosta vastaa Mietinsaaren yksityistiekunta. Saaren lossirannassa toimi aiemmin kesäkahvila, mutta rakennus sekä tontti ovat nykyisin yksityiskäytössä. Lossin tulo on vilkastuttanut saaren vapaa-ajan rakentamista. Saareen rakennettiin 2000-luvun alkupuolella pieni lomakylä.[2][5][11][12]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f Mietinsaari (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 1.6.2021.
  2. a b c d e f g h i Ahola, Teija: Rantayleiskaava – Mietinsaari – Rakennusinventoinnin raportti (PDF) ruokolahti.fi. 21.10.2014. Ruokolahti: Ruokolahden kunta. Arkistoitu 2.6.2021. Viitattu 1.6.2021.
  3. a b c d e f g h Manninen, Ari: Saimaa – koko tarina, s. 447–449. Helsinki: A Bonnier Group Company/Readme.fi, 2020. ISBN 978-952-321-783-6.
  4. Arposenjärvi (04.112.1.042) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 1.6.2021.
  5. a b c Pullinen, Sari: Kesä on Mietinsaarelle kuin uusi elämä 18.5.2003. Etelä-Saimaa. Arkistoitu 3.5.2014. Viitattu 3.5.2014.
  6. Laakso, Ville & Sepänmaa, Timo: Ruokolahti – Mietinsaari – Rantayleiskaavan muinaisinventointi 2015 (PDF) mikroliitti.fi. 2015. Mikroliitti Oy. Viitattu 1.6.2021.
  7. Joutsenon Huusniemen kivikautinen asuinpaikka Etelä-Karjalan museo. Viitattu 3.5.2014.
  8. Joutsenon Mietinsaaren kivikautinen asuinpaikka Etelä-Karjalan museo. Viitattu 3.5.2014.
  9. a b Valtiovarainministeriö teki päätöksiä kuntien osaliitoksista 17.6.2009. Valtiovarainministeriö. Arkistoitu 3.5.2014. Viitattu 3.5.2014.
  10. Mietinsaaren liitos Ruokolahteen luonteva 30.7.2009. Yle Etelä-Karjala. Viitattu 3.5.2014.
  11. Tiilikainen, Tenho: Eristetty Mietinsaari heräsi lossiyhteyden ansiosta eloon 24.7.2005. Etelä-Saimaa. Arkistoitu 3.5.2014. Viitattu 3.5.2014.
  12. Pullinen, Sari: Öiseen aikaan pääsee Joutsenon Mietinsaareen vain tilauslossilla 10.06.2006. Etelä-Saimaa. Arkistoitu 3.5.2014. Viitattu 3.5.2014.

Aiheesta muualla muokkaa