Mick Taylor
Michael Kevin Taylor (17. tammikuuta 1949 Welwyn Garden City, Hertfordshire) on brittiläinen muusikko.[1] Taylorin yhtyeitä ovat olleet muun muassa John Mayall & the Bluesbreakers (1966–69) ja The Rolling Stones, jossa hän soitti toista kitaraa Brian Jonesin jälkeen vuodesta 1969 vuoteen 1974.[2] Hän joutui ensimmäiseen tulikokeeseen Rolling Stonesin kanssa kaksi päivää Brian Jonesin kuoleman jälkeen, soittaessaan Lontoon Hyde Parkissa 250 000 ihmiselle ilmaiskonsertissa. Keith Richardsin sanojen mukaan Taylor oli virtuoosimainen kitaristi, mutta aina yhtä haluton pelleilemään, toisin kuin seuraajansa Ron Wood. Hän liittyi yhtyeeseen terveysintoilijana ja lähti heroiinikoukussa. Hänen viimeiseksi levytyksekseen Rolling Stonesin kanssa jäi albumi It´s Only Rock´n Roll.
| Mick Taylor | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. tammikuuta 1949 |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Little Mick |
| Aktiivisena | 1965– |
| Tyylilajit | blues rock, rock |
| Soittimet | kitara |
| Yhtyeet | John Mayall's Bluesbreakers, The Rolling Stones |
| Levy-yhtiöt | Columbia Records, Decca Records, Atlantic Records, EMI, Virgin Records, CBS Records ja Rolling Stones Records |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
The Rolling Stonesin jälkeen Taylor on tehnyt sooloalbumeja ja soittanut muun muassa Bob Dylanin levyillä.
Taylor käyttää usein Gibson Les Paul -kitaroita. Hän on käyttänyt myös Gibson SG, Gibson ES-335, Gibson Firebird, Fender Stratocaster ja Fender Telecaster -kitaroita.[3][4][5]
Taylor palasi The Rolling Stonesin keikoille vuonna 2012 yhtyeen viettäessä 50-vuotisjuhlaa maailmankiertueen merkeissä. Taylor jatkoi keikkavierailuja Stonesien riveissä myös seuraavana vuonna.
Diskografia muokkaa
Sooloalbumit muokkaa
- Mick Taylor (1979)
- Stranger in This Town (1990)
- Too Hot for Snakes (1991) (Carla Olson & Mick Taylor)
- Arthur’s Club-Geneve (1995) (Mick Taylor & Snowy White)
- A Stone’s Throw (2000)
- Coastin’ Home aka Live at the 14 Below (1995) (uudelleenjulkaistu vuonna 2000)
The Rolling Stones muokkaa
- Let It Bleed (1969)
- Get Yer Ya-Ya’s Out! (1970) (Live)
- Sticky Fingers (1971)
- Exile on Main St. (1972)
- Goats Head Soup (1973)
- It’s Only Rock ’n’ Roll (1974)
- Brussels Affair (2011), Vuonna 1973 äänitetty livealbumi.
Lähteet muokkaa
- ↑ Mick Taylor | Biography & History AllMusic. Viitattu 17.1.2019. (englanniksi)
- ↑ The Rolling Stone who's stony broke. Daily Mail 2009. (englanniksi)
- ↑ Equipboard Inc: Mick Taylor's Gibson ES-335 Electric Guitar Equipboard. Viitattu 12.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Damian Fanelli 2012-05-03T15:49:39Z Feature: Interview: Former Rolling Stones Guitarist Mick Taylor Discusses Gear, Bluesbreakers, Iridium and The Stones guitarworld. Viitattu 12.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Mick Taylor Interview. Gibson.