Mezzosopraano
Mezzosopraano [metso-] (suom. puoli-) on ääniala sopraanon ja kontra-alton välissä. Mezzosopraano on naisten keskikorkea äänityyppi. Mezzosopraanon sävelalue ulottuu pienestä a:sta kaksiviivaiseen a:han tai b:hen, mutta äänenväri on yleensä tummempi, alttomaisempi kuin sopraanolla. Kuoroissa mezzosopraanot laulavatkin usein ylempää alttostemmaa, jotta kutsutaan ykkösaltoksi. Korkeaäänisemmälle mezzosopraanolle on kuorossa kakkossopraanon stemma.
Ääniala muokkaa
Mezzosopraanon ääniala on matalampi kuin sopraanolla. Mezzosopraano laulaa säveliä A3-A5 jotka kuuluvat äänityypin vahvuusalueeseen. Kuorossa korkein mezzosopraanon sävel on usein F5. Mezzosopraanolla on enemmän matalia säveliä kuin sopraanolla ja matalat sävelet onnistuvat tyypillisesti paremmin kuin sopraanolta. Mezzosopraano kykenee laulamaan 3. oktaavissa rintaäänellä. Mezzosopraanon äänen sointiväri on tummempi ja rikkaampi kuin sopraanolla, sillä yläsävelsarja on runsas. Mezzosopraanot kykenevät usein laulamaan samoja säveliä kuin sopraano eli A5 ei ole mezzosopraanon korkein sävel, vaan myös B5 ja C6 tyypillisesti onnistuvat harjaantuneilta mezzosopraanoilta. Mezzosopraano voi siis kyetä laulamaan yhtä korkealta kuin sopraano, mutta ei kuitenkaan viihdy korkealla kuten sopraano vaan väsyy korkealla laulamiseen.
Musikaaleissa ja musiikkiteatterissa mezzosopraanon tulisi olla kykenevä laulamaan vahva G5-sävel, joka kuuluu Nettien rooliin Carousel-musikaalissa. Mezzosopraanon belttausväli alkaa sävelestä F4/G4 ja ulottuu C5:een tai D5:een. Mezzosopraanon belttausääni on tummempi ja paksumpi kuin sopraanolla.[1]
Tunnettuja mezzosopraanoja muokkaa
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Gillyanne Kayes, Keith Johnstone, Jeremy Fisher. Impro: Improvisation and the Theatre. s. 27-28.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mezzosopraano Wikimedia Commonsissa
