Metsämaitikka
Metsämaitikka (Melampyrum sylvaticum) on ruohovartinen puoliksi loisena elävä pieni kasvi. Se saa energiaa sekä yhteyttämällä että muilta kasveilta, kuten kuuselta ja mustikalta. Sitä esiintyy mustikkatyyppiin kuuluvilla tuoreilla kankailla.
| Metsämaitikka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Lamiales |
| Heimo: | Näivekasvit Orobanchaceae |
| Suku: | Maitikat Melampyrum |
| Laji: | sylvaticum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Melampyrum sylvaticum |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Metsämaitikka kasvaa 10–30 cm pitkäksi ja kukkii heinä-elokuussa. Kapeat lehdet sijaitsevat pareittain ja kukat lehtihangoissa. Kukka on kokonaan tummankeltainen, tummempi kuin kangasmaitikka. Lehdet sijaitsevat varressa vastakkain ja ne ovat muodoltaan lähes tasasoukkia. Lehtiruodit ovat lyhyitä. Kukat ovat toispuoleisesti kääntyneitä ja ne ovat muodoltaan lyhyttorvisia, vastakohtaisia ja kaksihuulisia. Hedelmät ovat kotia ja ne ovat muodoltaan soikeita, litteitä ja suippokärkisiä.[1]
Elinympäristö muokkaa
Metsämaitikka viihtyy tuoreissa metsissä ja tienvarsilla. [2] Sen kasvupaikat ovat kosteampia kuin kangasmaitikan.
Levinneisyys muokkaa
Metsämaitikkaa tavataan sekä Pohjoismaissa että paikoin Etelä-Euroopassa.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Mikko Piirainen, Pirkko Piirainen, Pirjo Hämäläinen-Forslund, Hannele Vainio: ”metsämaitikka”, Ympäristön luonnonkasvit, s. 156. WSOY, 1997. ISBN 951-0-20376-9.
- ↑ Synnöve Huovinen: Taivalkosken lukion kasvisto 2001. Kalevi Hirvonen (kuva). Arkistoitu 8.10.2006. Viitattu 4.2.2008.
- ↑ Arne Anderberg: Den virtuella floran Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 4.2.2008. (ruotsiksi)