Merisirri
Merisirri (Calidris maritima) on Suomessa harvalukuinen ja erittäin uhanalaiseksi luokiteltu kahlaaja. Lajin pesimäkannan kooksi Suomessa arvioidaan noin kymmenkunta paria. Lisäksi talviaikaan lajia tavataan meren rannikolla ja ulkoluodoilla lähes koko sen ajan kun meri on auki. Lajin nimesi Morten Thrane Brünnich 1764.
| Merisirri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
| Heimo: | Kurpat Scolopacidae |
| Suku: | Sirrit Calidris |
| Laji: | maritima |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Calidris maritima |
|
 Merisirrin levinneisyys. Kesäaikainen levinneisyys keltaisella, talviaikainen sinisellä ja ympärivuotinen vihreällä. |
|
| Katso myös | |
Levinneisyys muokkaa
Merisirri pesii pohjoisen tundramaastossa ja talvehtii merenrannalla vähän etelämpänä. Maailman populaation kooksi arvioidaan 170 000–220 000 yksilöä. Norjassa pesii 15 000 paria ja Ruotsin Lapissa 1 000-3 000 paria. Koko maailmanpopulaation arvellaan olevan elinvoimainen.
Tuntomerkit muokkaa
Linnun pituus on 19–22 senttiä, siipien kärkiväli 42–46 senttiä ja paino 55-105 grammaa. Naaras on kookkaampi.
Päältä tummanharmaa, alta vaaleampi. Pesimäaikaan puvussa on hieno purppuranhehku. Koivet ja nokan tyvi kesäpuvussa kellertävät, talvella oranssit. Lennossa erottuu siivellä kapea valkoinen juova.
Soidinlaulu on kirskahtava trii-trii-trii huuto. Varoitusäänet hiljaisia: kriiih, pri-pri-pri. Ruokailevista parvista kuuluu polveilevaa pulputusta.
Elinympäristö ja käyttäytyminen muokkaa
Suomessa merisirrit pesivät Lapin käsivarren karuilla tunturiylängöillä. Lisääntymiskauden ulkopuolella merisirrit liikkuvat kivisillä merenrannoilla. Muuttoaikoina marras-joulukuussa sekä toukokuussa voi Saaristomeren ulkokareilla tavata kymmenpäisiä, toisinaan jopa satapäisen, parvia. Merisirri onkin ainoa kahlaajalaji, jota tapaa säännöllisesti sydäntalvella Pohjolassa.
Jurmon Lintuasemalla merisirrejä on merkitty lukurenkailla ja jalkalipuilla vuodesta 2011 alkaen. Yksilöllisten tunnusmerkkien avulla on saatu selville, että Suomessa talvehtivat linnut pesivät todennäköisesti Huippuvuorilla[3]. Suomessa pesivien lintujen talvehtimisalueita ei tunneta, mutta yksi Lapin tunturiylängöllä rengastettu lintu on tavattu talvehtimisaikana Norjan rannikolta.
Vanhin suomalainen rengastettu merisirri on ollut 20 vuotta 4 kuukautta ja 15 päivää vanha. Euroopan vanhimmaksi mainitaan kuitenkin ruotsalainen 19 vuoden ja 6 kuukauden ikäinen lintu.
Lisääntyminen muokkaa
Naaras munii kesä-heinäkuun aikana matalaan kuoppaan 3–4 vihertävää tai rusehtavaa, ruskeatäpläistä munaa. Koiras kantaa päävastuun noin 3 viikon haudonnasta ja poikasten hoidosta.
Ravinto muokkaa
Merisirrin ravintoa ovat hyönteiset, nilviäiset ja äyriäiset.
Lähteet muokkaa
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Calidris maritima IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 566. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.8.2021).
- ↑ Suomessa rengastetusta linnusta saatiin kaikkien aikojen pohjoisin havainto | LUOMUS www.luomus.fi. Viitattu 12.11.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Tanskanen, Antti & Halkka, Antti 1987: Merisirrejä ja harmaahylkeitä. - Lintumies 4.1987 s. 178. LYL.
- Merisirri Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Merisirri (Calidris maritima)
- ITIS: Calidris maritima (englanniksi)