Meriluikka
putkilokasvilaji
Meriluikka (Eleocharis uniglumis) on kosteikoissa kasvava monivuotinen sarakasvilaji. Se on 5–50 senttimetriä korkeaksi kasvava ruoho, jonka vaakasuorasta juurakosta kasvaa lehdettömiä, liereitä, jäykähköjä, vaaleanvihreitä ilmaversoja. Kukintona on pieni 5–12 millimetriä pitkä tummanruskean punertavasuomuinen tähkä, jossa on 10–30 kaksineuvoista kukkaa.[2][3]
| Meriluikka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kladi: | Siemenkasvit |
| Kladi: | Koppisiemeniset |
| Kladi: | Yksisirkkaiset |
| Kladi: | Commelinids |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Sarakasvit Cyperaceae |
| Suku: | Pilliluikat Eleocharis |
| Laji: | uniglumis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Meriluikkaa esiintyy maailmassa laajasti pohjoisella puoliskolla, Euroopassa, Pohjois-Afrikassa, Aasiassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Grönlannissa.[4] Laji jaetaan kolmeen alalajiin.[4] Suomessa meriluikka kasvaa yleisenä Ahvenanmaalla ja koko rannikkoalueella. Kahdesta muunnoksesta pikkumeriluikka (var. fennica) on yleisempi kuin isomeriluikka (var. vestergrenii).[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Lansdown, R.V.: Eleocharis uniglumis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H.. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- ↑ a b Suomen Lajitietokeskus: Meriluikka – Eleocharis uniglumis
- ↑ a b Govaerts, R. et al.: Eleocharis uniglumis (Link) Schult. Plants of the World Online. 2022. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 17.9.2022. (englanniksi)