Melperoni


Melperoni
Systemaattinen (IUPAC) nimi
1-(4-fluorifenyyli)-4-(4-metyyli-1-piperidyyli)butan-1-oni
Tunnisteet
CAS-numero	3575-80-2
ATC-koodi	N05AD03
PubChem CID	15387
Kemialliset tiedot
Kaava	C₁₆H₂₂FNO
Moolimassa	263,350 383 g/mol
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	60 %
Metabolia	hepaattinen (inhiboi CYP2D6)
Puoliintumisaika	3–4 tuntia (oraalisesti) 6 tuntia (IM)
Ekskreetio	munuaisten kautta
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus	reseptivalmiste (FI)
Antotapa	oraalinen, IM

Melperoni eli metyyliperoni on butyrofenonipohjainen epätyypillinen antipsykootti. Lääkeaineen markkinointinimenä ovat olleet Melpax sekä Buronil.^[1]^[2]

Melperonia saatettiin käyttää erinäisissä ahdistus- ja levottomuustiloissa, yleensä aikuisilla. Sen esitettiin olevan heikommin ekstrapyrimidaalisia oireita aiheuttava, kuin saman lääkeaineryhmän tuote haloperidoli.^[3]

Melperoni vaikuttaa aivoissa antagonisoimalla 5-HT_2A-serotoniinireseptoreita, Alfa₁-adrenoreseptoreita ja D₂-dopamiinireseptoreita. Melperoni salpaa dopamiinireseptoreita melko heikosti, ja tämän takia aiheuttaa vähemmän ekstrapyramidaalisia sivuoireita muihin antipsykootteihin verrattuna. Melperonin sedatiivinen teho on heikko.^[4]

Lähteet muokkaa

Therapia Fennica - TF-74
Tuomi, Olli & Alfering: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS 1977
http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=1846&i=ORION+PHARMA_MELPAX

Viitteet muokkaa

↑ Pharmaca Fennica, PF76: s. 67 & 336
↑ Therapia Fennica 1974, TF74: s. 651
↑ Lääkkeet ja niiden käyttö, 1977: s. 179
↑ http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/9/473449.shtml (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla muokkaa

KEGG: Melperone (englanniksi)

Antipsykootit

Butyrofenonijohdokset	benperidoli \| bromiperidoli \| droperidoli \| fluanisoni \| haloperidoli \| melperoni \| moperoni \| pipamperoni \| trifluperidoli
Fentiatsiinijohdokset	butaperatsiini \| diksyratsiini \| flufenatsiini \| klooripromatsiini \| levomepromatsiini \| mesoridatsiini \| peratsiini \| perfenatsiini \| perisiatsiini \| pipotiatsiini \| proklooriperatsiini \| promatsiini \| sulforidatsiini \| tioridatsiini \| tiopropatsaatti \| tioproperatsiini \| trifluoperatsiini \| triflupromatsiini
Muut tyypilliset antipsykootit	klooriprotikseeni \| flupentiksoli \| klopentiksoli \| loksapiini \| molindoni \| pimotsidi \| tiotikseeni \| tsuklopentiksoli
Epätyypilliset antipsykootit	amisulpridi \| aripipratsoli \| asenapiini \| brekspipratsoli \| iloperidoni \| karipratsiini \| ketiapiini \| klotsapiini \| lumateperoni \| lurasidoni \| mosapramiini \| olantsapiini \| paliperidoni \| perospironi \| risperidoni \| sertindoli \| sulpiridi \| tsiprasidoni \| tsotepiini

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1] Pharmaca Fennica, PF76: s. 67 & 336

[2] Therapia Fennica 1974, TF74: s. 651

[3] Lääkkeet ja niiden käyttö, 1977: s. 179

[4] ttp://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/9/473449.shtml (Arkistoitu – Internet Archive)

[1]

[2]

[3]

[4]