Meksikonpreerikko
Meksikonpreerikko eli meksikonpreeriakoira (Cynomys mexicanus) on Meksikon Coahuilan, Nuevo Leónin ja San Luis Potosín osavaltioiden alueella tavattava preerikko. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen erittäin uhanalaiseksi lajiksi.
| Meksikonpreerikko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Heimo: | Oravat Sciuridae |
| Suku: | Preerikot Cynomys |
| Laji: | mexicanus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cynomys mexicanus |
|
 Levinneisyyskartta. |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Meksikonpreerikkojen koko ruumiin pituus on 380–440 mm. Urosten paino on 1065 g ja naaraiden 931 g. Urosten hännän pituus on 105 mm ja naaraiden 100 mm. Turkin väritys on selkäpuolelta pääosin ruskeankeltainen. Turkissa voi olla myös vaaleanpunaisen vivahteita. Vatsapuoli vaihtelee keltaisesta keltaisenruskeaan mustan ja ruskean sävyin. Pää on usein väritykseltään muuta ruumista hieman tummempi. Kuonon alapuoliskolla on vaalea karvoitusta. Korvat ovat pienet ja painuneet kiinni päähän.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Meksikonpreerikkoa tavataan vain Meksikossa alueella, joka käsittää osia Coahuilan, Nuevo Leónin ja San Luis Potosín osavaltioista. Aikaisemmin sitä on esiintynyt myös Zacatecasin osavaltiosita, josta se on sittemmin hävinnyt. Yhdyskuntia esiintyy nykyisin hyvin laikuittaisella alueella. Esiintymisalueella on kokoa alle 500 km².[1]
Meksikonpreerikkoa tavataan heinikoilla, tasangoilla ja ylängöillä 1 600 metrin korkeudelta merenpinnasta 2 200 metrin korkeuksille saakka. Laji suosii erityisesti alueita, joilla on hyvin kuivautuvaselvennä maaperä ja alle 5 cm korkea kasvillisuus. Lajia pidetään avainlajina, jolla on huomattava vaikutus koko elinympäristöönsä.[1]
Elintavat muokkaa
Meksikonpreerikot ovat hyvin sosiaalisia eläimiä. Ne muodostavat suuria yhdyskuntia, joita kutsutaan joskus myös kaupungeiksi, jotka voivat levittäytyä 100 hehtaarin alueelle. Yhdyskunta sisältää useita perheryhmiä.[1] Perheryhmä sisältää usein yhden tai kaksi täysikasvuista urosta yhdestä neljään naarasta ja niiden jälkikasvua yhden vuoden ikään saakka. Saman ryhmän jäsenet tervehtivät toisiaan usein poskiaan haistelemalla. muita käyttäytymistapoja ovat esimerkiksi toisten nuoleminen, puhdistaminen ja suu- ja anaalirauhasten haistelu. Aggressiivisemmat kohtaamiset voivat johtaa takaa-ajoihin ja tappeluihin. Toisin kuin monet muut preerikot, meksikonpreerikot eivät horrosta.[2]
Lisääntymiskausi alkaa tammikuussa tai helmikuussa ja se voi kestää huhtikuuhun saakka. Tiineys kestää noin kuukauden. Poikaset syntyvät tavallisesti helmikuun puolivälistä maaliskuun alulle. Poikasia on kerrallaan 2–8.[1] Poikasia imetetään 21–23 päivää. Urokset saattavat muodostaa uhan poikasille ja naaraat puolustavat pesiään niiltä kiivaasti. Poikaset elävät perheryhmässään yksivuotiaiksi saakka, jolloin ne hajaantuvat muille alueille.[2]
Meksikonpreerikon käyttävät ravinnokseen hyvin monipuolista kasviravintoa.[2] Ruokavalioon kuuluvat esimerkiksi heinät, kukat ja siemenet, sekä harvemmin myös kaktukset ja jukat.[1] Lajin petoeläimiä ovat petolinnut, kettulaji Vulpes macrotis, amerikanmäyrä ja kojootti. Suuret kalkkarokäärmeet voivat saalistaa etenkin nuorempia yksilöitä. Meksikonpreerikoilla esiintyy ruttoa, joka voi aiheuttaa paikallisia joukkokuolemia.[2]
Uhat ja suojelu muokkaa
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt meksikonpreerikon erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Sen esiintymisalue on pieni ja laikuttainen, sekä edelleen pienenemään päin. Kantojen uskotaan olevan laskussa.[1]
Tärkein lajia uhkaava tekijä on sen elinympäristön katoaminen ihmisen toiminnan takia. Elinympäristöä se menettää maanviljelyn ja karjanlaidunnuksen käyttöön. Sitä pidetään usein myös virheellisesti karjan kilpailijana laidunmailla.[1] Todellisuudessa preerikkojen ravinnonlähteet eivät ole karjan kanssa juurikaan päällekkäisiä. Historiallisesti niitä on kuitenkin tästä syystä myrkytetty suurilla alueilla.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i Álvarez-Castañeda, S.T., Lacher, T. & Vázquez, E.: Cynomys mexicanus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020.3. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Richard W. Thorington, Jr., John L. Koprowski, Michael A. Steele ja James F. Whatton: Squirrels of the World, s. 265-266. Johns Hopkins University Press, 2012. ISBN 978-1-4214-0469-1. (englanniksi)