Mekaaninen rapautuminen
Mekaaninen rapautuminen eli fysikaalinen rapautuminen on kallioperän rikkoontumista fysikaalisten tekijöiden vaikutuksesta. Tällaisiin fysikaalisiin tekijöihin kuuluu muun muassa lämpötilan vaihtelu. Kysymys on tällöin lämpölaajenemisesta lämpötilan noustessa ja rakenteen kutistumisesta lämpötilan laskiessa. Mannerilmastossa, jossa lämpötilan vaihtelu on suurempaa kuin meri-ilmastossa, mekaaninen rapautuminen on yleisempää.[1] Mekaanista rapautumista tapahtuu eniten kuumilla ja kuivilla alueilla sekä kylmillä, jäätikköisillä alueilla. Rapautumiseen vaikuttavat kallioperän sisältämien mineraalien ominaisuudet, kuten mineraalin väri lämpenemiseen. Mekaanista rapautumista aiheuttavat myös pakkanen ja kasvien juuret.[2] Jäätikköjokien vaikutukset paitsi kuluttavat kallioperää, myös rikkovat sitä.[3] Etenkin kallioperän siirrosvyöhykkeillä jäätiköt saattavat aiheuttaa mekaanista rapautumista. Myös maanjäristykset voivat rikkoa kalliota ja aiheuttaa mekaanista rapautumista.[4]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Fysikaalinen rapautuminen Intenetix. 2015. Otavan opisto. Viitattu 2.2.2017. [vanhentunut linkki]
- ↑ Kalle Taipale & Matti Saarnisto: ”Rapautuminen”, Tulivuorista jääkausiin, s. 121–123. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-16048-2.
- ↑ Peter Johansson: Geologian ja maiseman kehitys Wordpress. Viitattu 10.4.2023.
- ↑ Tuore tietokanta täydentää tietoa Fennoskandian alueen maanjäristyksistä ja nuorista siirroksista GTK. 5.2.2023. Viitattu 10.4.2023.