Meeri Kalavainen
Meeri Sirkka Kalavainen (27. huhtikuuta 1918 Tuprova – 27. lokakuuta 2010 Espoo) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1948-1979. Hän oli myös toisena opetusministerinä 1970–1971 hoitaen Suomen ensimmäistä kultuuriministerin virkaa. Kalavainen istui pitkällä urallaan kaikkiaan 32 valtiopäivät.[1][2]
| Meeri Kalavainen | |
|---|---|
.png) Meeri Kalavainen vuonna 1971. |
|
| Ministeri opetusministeriössä | |
|
Karjalaisen II hallitus
15.7.1970–29.10.1971 |
|
| Edeltäjä | – |
| Seuraaja | Jouko Tyyri |
| Kansanedustaja | |
|
22.7.1948–23.3.1979
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Kymi |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. huhtikuuta 1918 Tuprova, Neuvosto-Venäjä |
| Kuollut | 27. lokakuuta 2010 (92 vuotta) Espoo |
| Ammatti | opintosihteeri |
Elämä muokkaa
Inkerinmaalla syntyneen Kalavaisen vanhemmat olivat työmies Pekka Kalavainen (1892-1966) ja Anna-Maria Asikainen (1895-1988).[3] Perheen muutettua Suomeen Kalavainen varttui Kotkassa, jossa hän kävi kansakoulun ja työskenteli kotiapulaisena sekä kaupungin lähettinä. Kaksivuotisen ammattikoulun jälkeen Kalavainen työskenteli Kymenlaakson Työväen Säästöpankin virkailijana 1938-1945. Kalavainen aloitti poliittisen uransa vuonna 1935, jolloin hänet valittiin Kotkan Sosialidemokraattisen Nuorison puheenjohtajaksi. Jatkosodan aikana Kalavainen suoritti Työväen Akatemian kurssin ja muutti sodan päätyttyä Helsinkiin, jossa hän toimi Sosialidemokraattisen työläisnuorisoliiton järjestösihteerinä 1945–1947 ja Suomen Liiketyöntekijäin Liiton opintosihteerinä 1947–1948.[2]
Kalavainen valittiin kansanedustajaksi vuonna 1948. Eduskuntatyössään hän keskittyi koulutus- ja sivistyskysymyksiin. Vuonna 1970 Kalavaisesta tuli Karjalaisen hallituksen II opetusministeri, jonka vastuulla olivat myös kulttuuriministerin tehtävät. Kalavaisen näkyvimpiä hankkeita oli aikuiskoulutuksen kehittäminen, jonka ohella hän ajoi uudistuksia nuorisojärjestöjen valtionapuihin. Ministerikautensa jälkeen Kalavainen keskittyi tasa-arvokysymyksiin toimiessaan Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan ensimmäisenä puheenjohtajana 1972–1981. Hän oli myös SDP:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja 1966–1978.[2]
SDP:n puoluehajaannuksen aikana Kalavainen kuului Väinö Leskistä tukeneeseen enemmistösiipeen. Hänellä oli keskeinen rooli kahtia jakautuneen sosiaalidemokraattisen naisliikkeen eheytymisessä. Hajaannuksen alkaessa vuoden 1957 puoluekokouksessa Kalavainen toimi Sosialidemokraattisen naisliiton puheenjohtajana. Naisliitto jäi skogilaisten haltuun, jolloin siitä eronneet naiset perustivat Sosialidemokraattisten Naisten Keskusliiton. Kalavainen toimi sen puheenjohtajana vuodesta 1972 lähtien, kunnes liitot 1979 yhdistyivät Sosialidemokraattisiksi Naisiksi. Vuonna 1953 Kalavainen oli perustamassa Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton edeltäjää Koteja Vanhuksille -yhdistystä. Hän toi�mi muun muassa Työväen Sivistysliiton varapuheenjohtajana sekä Pajulahden urheiluopiston johtokunnan puheenjohtajana 1963–1987. Kalavainen oli presidentin valitsijamiehenä 1950, 1956, 1962 ja 1968. Hän oli myös Kotkan kaupunginvaltuuston jäsen.[2][4]
Meeri Kalavainen kuoli Jorvin sairaalassa 92-vuotiaana lokakuussa 2010.[4] Hänet on haudattu perhehautaan Kotkan Vapaa-ajattelijain hautausmaalle.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Meeri Kalavainen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 26.8.2007.
- ↑ a b c d Keravuori, Kirsi: Kalavainen, Meeri (1918–2010) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 26.4.2023.
- ↑ Kuka kukin on 1978 : henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 337. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-10475-5-8. Projekt Runeberg.
- ↑ a b Taipale, Vappu; Kunnas, Marja-Liisa: Meeri Kalavainen on poissa. Vanhustenhuollon Uudet Tuulet, 2010, nro 7, s. 26. Helsinki: Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 26.4.2023.
- ↑ Perttilä, Tommi: Kotkan Vapaa-ajattelijain hautausmaa Kirjoituksia kellarista. 27.5.2016. Blogspot.com. Viitattu 26.4.2023.
Aiheesta muualla muokkaa
- Meeri Kalavainen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- Paatero, Sirpa: Meeri Sirkka Kalavainen (maksullinen artikkeli) HS muistot. 28.5.2011. Helsingin Sanomat.
| Edeltäjä: – |
Suomen II opetusministeri (kulttuuriministeri) 1970−1971 |
Seuraaja: Jouko Tyyri |
Meeri Kalavainen (1970) | Jouko Tyyri (1971) | Pentti Holappa (1972) | Marjatta Väänänen (1972) | Kalevi Kivistö (1975) | Kaarina Suonio (1982) | Arvo Salo (1983) | Gustav Björkstrand (1983) | Anna-Liisa Kasurinen (1987) | Tytti Isohookana-Asunmaa (1991) | Claes Andersson (1995) | Suvi-Anne Siimes (1998) | Suvi Lindén (1999) | Kaarina Dromberg (2002) | Tanja Karpela (2003) | Stefan Wallin (2007) | Paavo Arhinmäki (2011) | Pia Viitanen (2014) | Sanni Grahn-Laasonen (2015) | Sampo Terho (2017) | Annika Saarikko (2019, 2020) | Hanna Kosonen (2019) | Antti Kurvinen (2021) | Petri Honkonen (2022) | Sari Multala (2023)