Medina (kaupunginosa)

Medina (arab. مدينة عتيقة‎) on käsite, jolla tarkoitetaan vanhaakaupunkia arabien asuttamassa kaupungissa. Sana medina tulee arabian kielen kaupunkia tarkoittavasta sanasta al-madīnah. Käsitteen käyttö on yleistynyt niin länsimaalaisten oppineiden keskuudessa kuin länsimaalaisessa kielenkäytössä yleisestikin. Medinalla tarkoitetaan länsimaalaisessa käytössä Pohjois-Afrikassa ennen kolonialismia perustettua muurein ympäröityä kaupunkia. Käsitteen käytön ovat aloittaneet eurooppalaiset ja muut ovat omaksuneet sen käyttöönsä. Muun muassa englannin- ja italiankieliseen kielenkäyttöön medina vakiintui 1900-luvun alussa. Ranskankielisissä sanakirjoissa, joissa medina selitettiin ”vanhaksi arabikaupungiksi”, sana oli ollut tällöin jo vuosikymmeniä.

Näkymä tunisialaisen Soussen kaupungin medinaan. Ylhäällä sijaitsee kasbah-nimellä kutsuttu linnoitus.

Portti marokkolaiseen Fèsin medinaan.

Historia

Usein ajatellaan, että eurooppalaiset siirtomaavallat käyttivät medina-käsitettä kolonialismin aikakaudella. Todellisuudessa ainoastaan ranskalaiset käyttivät käsitettä (ransk. la médina), mutta hekin vain kahdessa Pohjois-Afrikassa sijaitsevassa protektoraatissaan, Tunisiassa ja Marokossa. Yksi varhaisista ajankohdista, jolloin käsitettä tiedetään käytetyn, on Marokkoa koskeva teksti vuodelta 1885. Tekstin mukaan Marokossa medina oli muurein suljettu vanhakaupunki. Toisaalta jo tällöin käsitteen käytössä oli horjuntaa, sillä medinalla tarkoitettiin sekä yhtä kaupunginosaa kuin koko kaupunkiakin. Vuodelta 1899 peräisin olevassa Tunisin kaupunkia käsittelevässä tunisialaisessa hallituksen L’indicateur tunisien -julkaisussa medinalla tarkoitetaan kaupunkia, joka on sekä arabien asuttama että vanha. Julkaisussa tämän arabikaupungin todetaan sisältävän arabien, juutalaisten, maltalaisten ja sisilialaisten korttelit. Varhaisissa ranskalaisissa teksteissä medinalla tarkoitetaan sekä ”arabikaupunkia” että ”vanhaakaupunkia”, joka sisältää muslimien asuttaman korttelin lisäksi juutalaisten ja Välimereltä saapuneiden eurooppalaisten, kuten sisilialaisten ja maltalaisten korttelit. Juutalaisten korttelista käytetään nimitystä mellah.

Marokkolaisen Essaouiran kaupungin muurein ympäröity medina on Unescon maailmanperintökohde.

Kolonialismin päätyttyä oli tavallista, että ihmiset muuttivat medinoista muurien ulkopuolelle eurooppalaisten aiemmin asuttamiin uudempiin kaupunginosiin. Samoin juutalaiset muuttivat ulkomaille. Medinoihin jääneet olivat köyhiä tai maaseudulta muuttaneita. Näin medinoista muodostui köyhiä alueita, ja aiemmin varakkaiden asuttamat talot ränsistyivät. Pohjoisafrikkalaiset kaupunkisuunnittelijat alkoivat 1970- ja 1980-luvuilla kiinnittää huomiota medinoihin ja niiden säilyttämiseen.

Medinoita

Marokossa on 31 medinaa, joissa asui vuoden 2004 väestönlaskennassa yhteensä 722 005 asukasta. Medinoista väkiluvultaan kymmenen suurinta sijaitsevat Marrakechissa (188 241 asukasta), Fèsissä (117 059 as.), Meknesissä (47 069 as.), Casablancassa (47 063 as.), Saléssa (34 372 as.), Tétouanissa (28 271 as.), Taroudantissa (27 697 as.), Rabatissa (26 423 as.), Oujdassa (25 736 as.) ja Tiznitissä (19 990 as.). Väkiluvultaan pienin medina sijaitsee Demnatessa (1 416 as.). Fèsin medinaa pidetään maailman suurimpana.

Marokon medinoista Essaouiran, Fèsin, Marrakechin, Meknesin, Rabatin ja Tétouanin medinat kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon. Tunisiassa maailmanperintöluetteloon kuuluvat Kairouanin, Soussen ja Tunisin medinat. Algerian pääkaupungin Algerin vanhankaupungin Kasbah sisältyy myös maailmanperintöluetteloon.

Aiheesta muualla

• Artikkeli Fèsin medinasta (englanniksi)