Me Stallarit

suomalainen televisiosarja

Me Stallarit on Moskito Televisionin tuottama, syksyllä 2004 esitetty retrohenkinen komediasarja.

Me Stallarit
Tyyli tilannekomedia
Kestoaika 22 min / jakso
Luoja(t) Matti Kinnunen (ohjaus)
Roope Lehtinen (tuottaja)
Pääosissa Pirkko Hämäläinen
Seppo Halttunen
Mervi Takatalo
Olli Johansson
Jukka Rasila
Alkuperämaa Suomi Suomi
Alkuperäiskieli suomi
Verkko MTV3
Esitetty 7. syyskuuta 2004 – 23. marraskuuta 2004
Tuotantokausia 1
Jaksoja 12
Tuotanto
Tuotantoyhtiö(t) Moskito Television
Aiheesta muualla
IMDb

Sarja kertoo Mahlapuro-nimisen perheen elämästä 1970-luvun Helsingin Merihaassa. Perhe-elämä sujuu rauhallisesti odotellen sosialistisen vallankumouksen toteutumista Suomessa. Eero-isä on töissä Patenttivirastossa. Hänen työaikansa menee lähinnä uusia keksintöideoita äimistellessä yhdessä työtoverinsa, Pertin kanssa. Tuula-äiti kääntää DDR:n valtionrunoja kotoa käsin. Kouluikäiset lapset Katja ja Lenni ihmettelevät muun muassa, miksi Coca-Cola ja farmarit ovat kiellettyjä länsimaisen kapitalismin välikappaleina.

Sarjan käsikirjoittajia ovat Juha Jokela, Mikko Reitala, Sami Keski-Vähälä, Timo Varpio, Atte Järvinen ja Leo Viirret.

Henkilöt muokkaa

Päähenkilöt muokkaa

  • Eero Mahlapuro (Seppo Halttunen) on perheenisä, joka työskentelee Patenttivirastossa. Mies on pahoin vaimonsa tossun alla, eikä hänellä ole hitustakaan omaa tahtoa.
  • Tuula Mahlapuro (Pirkko Hämäläinen) on perheen ainoa jäsen, jonka ideologia on ja pysyy taistolaisuutena. Tuula onkin perheen todellinen pää. Työkseen hän kääntää DDR:n valtionrunoutta.
  • Lenni (Leonid Vladimir) Mahlapuro (Olli Johansson) ei jaksa välittää perheensä sosialistisesta ideologiasta. Lennin haaveena onkin päästä edes kerran elämässään hampurilaiselle. Mahlapurojen perheessä kapitalistiset arvot ovat kiellettyjä, mutta onneksi Lennin hengenheimolaisena toimii Kössi-eno.
  • Kössi Tamminen (Jukka Rasila) on Tuulan hulttioveli, yhden miehen osto- ja myyntiliike sekä markkinatalouden lähettiläs. Vapaan seksin nimeen vannova ikuinen poikamies. Kössinkin suuret puheet vaikenevat Tuulan edessä.
  • Pertti (Jouko Puolanto) on Eeron työkaveri Patenttivirastossa. Kumpikin elää vaimonsa tossun alla, vaikkei kumpikaan ei sitä itselleen tai toiselle myönnä. Pertti ja Eero keskittyvät haukkumaan virastoon tulleita patentteja, esimerkiksi matkapuhelinta, kannettavaa tietokonetta sekä auton ilmatyynyä.

Sivuhenkilöt muokkaa

  • Dieter Schultz (Taisto Oksanen) on saksalainen vakooja, joka saapui Mahlapuroille esittäen runoilijaa. Hän yrittää ottaa selvää Eeron patenttiviraston asioista.
  • Pate Pikkarainen (Mikko Kivinen) on vitsejä murjova Pertin tuuraaja patenttivirastossa. Pate ja Eero joutuivat tekemään yhteistyötä Pertin ollessa sairaana. Hän kertoo onnettomia vitsejä, ja Eero joutuukin usein hänen pilkkansa kohteeksi. Lopulta Kössi saa Paten hiljaiseksi omilla vitseillään, ja Pate lähtee pois patenttivirastoston palveluksesta.
  • Katjan mielenosoituskaverit (Mia Renwall ja Anna Ranta) ovat Katjan kavereita, jotka haluavat lähteä osoittamaan mieltään metsien kaatamista vastaan.
  • Rva af Gräddeström (Marita Nordberg) on Pertin täti ja hienostorouva Helsingin Eirasta. Rva af Gräddeström oli aikeissa vuokrata asunnon Eirasta Mahlapurojen käyttöön.
  • Tumppi (Tommi Korpela) oli hetken aikaa Katjan 35-vuotias poikaystävä. Tuula ei kuitenkaan hyväksynyt Tumppia hänen poliittisen suuntautumisensa takia.

Jaksoluettelo muokkaa

Jakso Nimi Ensiesitys Uusinta
1. Tärkeintä on lähteminen 07.09.2004 01.06.2006
2. Valtiorunoilija 14.09.2004 08.06.2006
3. Viiskuukautissuunnitelma 21.09.2004 15.06.2006
4. School’s out 28.09.2004 22.06.2006
5. Miekkaa mahtavampi 05.10.2004 29.06.2006
6. Kiusaaja 12.10.2004 06.07.2006
7. Kokkisota 19.10.2004 13.07.2006
8. Kaappiradikaali 26.10.2004 20.07.2006
9. Hölkkähulluus 02.11.2004 27.07.2006
10. Eira 09.11.2004 03.08.2006
11. Vaarallinen poikaystävä 16.11.2004 09.08.2006
12. Ensimmäinen joulu 23.11.2004 10.08.2006

Muuta muokkaa

Ben Zyskowicz arvosteli Me Stallarit -sarjaa eduskunnassa syyskuussa 2004. Hänen mukaansa taistolaiset kuvattiin ohjelmassa liian kiltteinä ja herttaisina ja heitä ”paapottiin”. Zyskowicz vertasi sarjaa siihen, että suomalaisista 1940-luvun natseista tehtäisiin hyväntahtoinen ”Me hakaristin seuraajat” -tilannekomedia.[1]

Aiheesta muualla muokkaa

Lähteet muokkaa