Wikipedia

Meštšera

historiallinen suomalais-ugrilainen kansa

Meštšera[1] eli meštšeralaiset[2] (ven. меще́ра, мещёра) ovat Keski-Venäjällä Okan keskijuoksulla asunut suomalais-ugrilaista meštšeran kieltä puhunut muinainen kansanryhmä. Heidän asuinaluettaan kutsutaan Meštšoran alangoksi. Meštšora on myös paikallisesta venäläisryhmästä käytetty nimitys. Heimon suomalais-ugrilainen tausta on yleisesti hyväksytty teoria, mutta sitä on myös väitetty mahdollisesti turkkilaiseksi. Heimo yhdistetään usein nykyisiin mišääritataareihin, joista puolestaan suomentataarit polveutuvat[3].

Meštšeralaiset
Venäjän muinaisten kansojen asuma-alueet. Meštšeralaisten alue on merkitty punaisella.
Venäjän muinaisten kansojen asuma-alueet. Meštšeralaisten alue on merkitty punaisella.
Väkiluku Sukupuutto
Kielet Meštšera†
Sukulaiskansat Marit
Mordvalaiset
Merjalaiset†
Muromalaiset†
Suomalais-permiläiset kansat

Historia muokkaa

Meštšera mainitaan 1200-luvulla laaditussa muinaisvenäläisessä raamatunselitysteoksessa sekä venäläisissä kronikoissa muun muassa Iivana Julman Kazaniin tekemän sotaretken yhteydessä. 100–1100-luvuilta peräisin olevien arkeologisten löytöjen perusteella meštšeralaisten ja muinaisten mordvalaisten kulttuurit ovat lähellä toisiaan. Meštšeralaisten venäläistymisen ajankohdasta on eri versioita. Joidenkin mukaan se tapahtui 1500-luvulle tultaessa kun taas toisten 1600 alussa. Myös paljon aikaisempaa ajankohtaa on esitetty. Itäisten-meštšeralaisten sanotaan tataarilaistuneen Kazanin- ja Kasimovin kaanikunnissa 1400–1500-luvuilla.[4][5]

Historijoitsija Alimžan Orlov on tuonut esiin vaihtoehtoisen hypoteesin meštšerasta; hän esittää heidät alun perin kiptšak-turkkilaiseksi (Polovtsi) -heimoksi, joka ilmestyi 400–700 aikana Kaakkois-Euroopassa ja asettui ensiksi Meštšeran alueen läntiselle puolelle ja myös osittain Keski-Volgan alueelle. Orlov esittää, että tämä perustuu viimeaikaisiinselvennä arkeologisiin löydöksiin, ja toivoo niiden muuttavan hyväksytyn historian. Orlov tarkentaa, että Kultaisen ordan aikaan se jakaantui kahdeksi Meštšeraksi; toinen venäläiseksi ja toinen meštšera-tataarilaiseksi. Hänen mukaansa jälkimmäiset olisivat olleet turkkilaisia Donin kasakoita eli lopulta samalla nykyisten mišäärien jälkeläisiä. Orlov toteaa, että "vääristynyt ajatus" suomalais-ugrilaisesta alkuperästä alkoi Iivana Julman vuoksi, jonka seurauksena turkkilaisten sijasta heitä kuvailtiin tšermisseiksi eli mareiksi. Viitaten teoriaan, jonka mukaan niin sanotusti turkkilaistettu suomalais-ugrilainen meštšera-heimo muodostaisi tataarien esi-isät, tutkijat kuten G. Ahmarov ja M. Zekiyev toteavat, että muinaiset mordvankieliset mokšalaisten ja ersäläisten esivanhemmat eivät olisi voineet omaksua tataarin kieltä.[6][7][8]

Etymologia muokkaa

J. J. Mikkolan mukaan nimitys meštšera perustuu rekonstruoituun mordvalaiseen sanaan *ḿeškär ’mehiläistenhoitaja’.[9] Nimi yhdistetään myös proto-unkarilaiseen heimoon madjaareihin.[10] Misääritataarien historia on yhdistetty meštšera-heimoon.[11]

Meštšora muokkaa

Nykyään meštšoraksi kutsutaan Okan takana Rjazanin ja Tambovin alueiden pohjoisosissa asuvaa venäläisryhmää, johon suomalais-ugrilaisen alkuperäisväestön uskotaan sulautuneen. Heidän perinteinen vaatetuksensa, asumuksensa ja murre poikkeavat jonkin verran muista venäläisistä. 1600–1700-luvuilla osa venäläisestä meštšorasta muutti nykyisille Penzan ja Saratovin alueille, joilla he muodostavat pieniä saarekkeita.[12]

Muinainen Meštšera muokkaa

Historiallisena alueena "Meštšera" mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1298, kun Kultaisen ordan hallitsija Bahmet Huseinov valtasi sen. Orda luopui siitä vuonna 1392 Moskovan suuriuhtinaan hyväksi. Ajan myötä käsitys Meštšerasta alueena on muuttunut, mutta edellä mainittuna vuosina se tiettävästi oli jo Okajoen alueella. Kultaisen ordan jälkeen Kasimin kaanikunta kuului alueeseen, ja sen keskus tunnettiin nimellä Gorodets-Meštšorski (tataariksi Mişär yortı, nykyisin Kasimov).[13][14][15]

Meštšera-heimon nimestä tulee myös Meštšoran alangoksi kutsuttu alue.[16]

Varmuutta ei ole siitä, että tuleeko heimon nimi historiallisesta Meštšeran alueesta, vai toisin päin.[17]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Uusi tietosanakirja, 13. osa, s. 870. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1963.
  2. ↑ Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 49. Tampere: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-734-X.
  3. ↑ Bedretdin, Kadriye (toim.): Tugan Tel - Kirjoituksia Suomen tataareista. Helsinki: Suomen Itämainen Seura, 2011. ISBN 978-951-9380-78-0. (esipuhe)
  4. ↑ Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 16, s. 205. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1974.
  5. ↑ Leitzinger 1996, s. 33
  6. ↑ A. M. Orlov: Нижегородские татары: этнические корни и исторические судьбы xn--80ad7bbk5c.xn--p1ai. Viitattu 10.3.2023.
  7. ↑ Алимжан Орлов islamnews.ru. Viitattu 10.3.2023.
  8. ↑ M. Z. Zekiyev: Mişerler, Başkurtlar ve dilleri turkiyat.selcuk.edu.tr. Arkistoitu 8.4.2014. Viitattu 10.3.2023.
  9. ↑ Fasmer, Maks: Etimologitšeski slovar russkogo jazyka, tom 2, s. 616, 630. Moskva: Progress, 1986.
  10. ↑ Meshcher. The history of the origin of the name "Meshchera". ryazantourism.ru. Viitattu 10.3.2023.
  11. ↑ Narody mira: Narody jevropeiskoi tšasti SSSR, II, s. 638. Moskva: Nauka, 1964.
  12. ↑ Narody mira: Narody jevropeiskoi tšasti SSSR, I, s. 145. Moskva: Nauka, 1964.
  13. ↑ Leitzinger 1996, s. 30-31
  14. ↑ Рахимзянов Б. Р. Касимовское ханство (1445—1552 гг.): Очерки истории. — Казань: Татарское книжное издательство (Идел-пресс), 2009. — 208 с.
  15. ↑ Нижегородские татары: этнические корни и исторические судьбы: Мещера – прародина нижегородских татар kitap.net.ru. Arkistoitu 8.6.2012. Viitattu 9.3.2023.
  16. ↑ Pospelov, Je.M.: Geografitšeskije nazvanija Moskovskoi oblasti, s. 361–362. Moskva: AST, Astrel, 2008. ISBN 978-5-17-042560-0.
  17. ↑ Мещера, мещеряки, мишари xn--80ad7bbk5c.xn--p1ai. Viitattu 10.3.2023.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Meštšera&oldid=21924088”