Max Taut
Max Taut (1884–1967) oli saksalainen arkkitehti. Taut ja hänen veljensä Bruno Taut kuuluivat Berliinissä toimineeseen, spartakismiin sidoksissa olleeseen, ekspressionistiseen Novembergruppe -nimiseen arkkitehtien ja taidemaalarien yhteenliittymään, jonka työn johdosta julkaistiin arkkitehtuurialbumeita ja järjestettiin näyttely vuonna 1919. Siinä määriteltiin modernin arkkitehtuurin sanasto.[1] He olivat yhdessä Walter Gropiuksen kanssa alkuperäisjäsenenä 1920-luvun alun Berliinin merkittävissä arkkitehtuurin avantgardejärjestöissä, kuten Arbeitsrat für Kunstissa ja Der Ringissä. Max Taut suunnitteli muun muassa Berliinissä sijaitsevan Saksan ammattiyhdistysliikkeen toimitalon (1923).[2] Max ja Bruno Taut olivat mukana arkkitehtiryhmässä, jonka suunnittelemia taloja rakennettiin vuonna 1927 järjestettyä näyttelyä varten perustettuun Stuttgartin Weißenhofin lähiöön,[3] jota on pidetty nykyaikaisen arkkitehtuurin historian tärkeimpänä rakennusryhmänä[4]. Natsiaikana Max Tautin työ estettiin, mutta sodan jälkeen hän jatkoi uraansa suunnitellen varsinkin asuinalueita. Niistä tunnetuin on Duisburgissa sijaitseva August-Thyssen-Siedlung. Hän toimi Berliinin kuvataideakatemian arkkitehtuurin professorina vuodesta 1945 1950-luvun alkupuoliskolle.[2][5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Otavan Suuri Ensyklopedia, s. 1006
- ↑ a b WSOY:n Iso Tietosanakirja, osa 9 vuodelta 1997, s. 260
- ↑ Otavan Suuri Ensyklopedia, s. 360
- ↑ Otavan Suuri Ensyklopedia, s. 1394
- ↑ Max-Taut-Preis Universität der Künste Berlin. Arkistoitu 9.3.2016. Viitattu 24.2.2016.