Maseru

Lesothon pääkaupunki

Maseru (joskus Masero) on Lesothon pääkaupunki. Sen asukasluku oli vuonna 2016 330 760. Maseru perustettiin vuonna 1869 Basutomaan brittihallinnon keskukseksi. Se kasvoi huomattavasti 1900-luvulla ja itsenäisen Lesothon pääkaupunki se on ollut maan itsenäisyydestä lähtien vuonna 1966.

Maseru
Näkymä Maseruun
Näkymä Maseruun

Maseru

Koordinaatit: 29°18′S, 27°28′E

Valtio  Lesotho
Alue Maseru
Perustettu 1869
Väkiluku (2016) 330 760


















Maantiede muokkaa

 
Maserun pääkatu Kingsway.

Maseru sijaitsee Caledonjoen vasemmalla rannalla Lesothon Etelä-Afrikan vastaisella rajalla. Rajan toisella puolella on Etelä-Afrikan Vapaavaltion provinssi.[1]

Historia muokkaa

 
Katolinen kirkko.

Maseru perustettiin vuonna 1869 Basutomaan protektoraatin brittihallinnon keskukseksi. Nimi on sesothon kieltä ja viittaa alueella esiintyvään hiekkakivityyppiin.[2] Lähellä Maserua sijaitsi sothokuningas Moshoeshoen Thaba Bosiun tukikohta.[1] Alue oli myös tuolloin epävakaana tunnettua rajaseutua Basutomaan ja Oranjen vapaavaltion välissä.[2]

Britit rakennuttivat paikalle hallinnollisia rakennuksia, joiden ympärille alkoi kasvaa asutusta seuranneiden parin vuosikymmenen aikana. Lääkäri ja kirurgi Edmund Hartley perusti vuonna 1875 paikalle Basutomaan ensimmäisen länsimaisen sairaalan ja vuonna 1880 valmistui Maserun ensimmäinen koulu. 1890-luvun aikana valmistui edelleen anglikaaninen kirkko ja englantilainen keskikoulu. 1900-luvun alussa kaupungin asukasluku oli vasta noin 100. Vuonna 1904 avautui ensimmäinen pankki (Standard Bankin haara) ja vuonna 1905 Caledonjoen yli rakennettiin rautatiesilta.[2]

Rautatieyhteys merkitsi huomattavaa rakennuttamisen kiihtymistä. Sen jälkeen pystytettiin monet kaupungin sittemmistä maamerkeistä, kuten Basutomaan kansallisneuvoston rakennus, Lerotholin teollisuuskoulu ja Pyhän Johanneksen kirkko. Sähköverkko ja katuvalot saapuivat vuonna 1933. Kaupunkikuvaa hallitseva suuri katolinen katedraali kaupungin pohjoisosassa valmistui vuonna 1958. Vuonna 1948 kaupungissa asui noin 600 eurooppalaista ja 2 000 basothoa. Valkoisten ja mustien asuinalueet olivat rotueroteltuja. Maserun musta kaupunginosa tunnettiin nimellä Seapoint. Ennen Lesothon itsenäistymistä vuonna 1966 rotuerottelu synnytti poliittisia jännitteitä ja esimerkiksi pienehköjä mellakoita vuonna 1960.[2]

Lesothon itsenäistyessä Maserun asukasluku oli noin 15 000. Sen kasvu oli sittempinä vuosikymmeninä hyvin nopeaa. Taloudellista kasvua toivat esimerkiksi eteläafrikkalaiset matkailijat, joita varten rakennettiin esimerkiksi hotelleja ja suuria kauppakeskuksia. Kaupungin päätiet saivat päällystyksen ja kaupungin hallinnollista aluetta laajennettiin. 1990-luvulla kaupungissa oli huomattavia levottomuuksia. Maaliskuussa 1991 mellakoissa kuoli yli 40 henkilöä. Hyvin tuhoisia olivat myös levottomuudet vuonna 1998, jolloin kärsi etenkin kaupungin liikekeskusta. Tuhoutuneita rakennuksia on sittemmin jälleenrakennettu.[2]

Talous ja liikenne muokkaa

 
Perintiesiä sothopäähineitä (mokorotlo) myyvän kaupan liikerakennus.

Maserusta on rautatieyhteys Marseillesiin Etelä-Afrikan puolella. Marseilles on edelleen Bloemfonteinin ja KwaZulu-Natalin välisen rautatien varrella. Rautatieyhteys on tärkeä vientireitti esimerkiksi Lesothon maatalouden tuotteille ja työläisille. Maserusta on maantieyhteydet muualle Lesothoon.[1] Kaupunkia palvelee myös Maseru Moshoeshoen kansainvälinen lentoasema noin 18 kilometriä kaupungista kaakkoon.[3] Itse kaupungissa sijaitseva Mejametalanan lentotukikohta on Lesothon puolustusvoimien käytössä.[2]

Väestö muokkaa

Maserun asukasluku oli vuonna 2016 yhteensä 330 760 henkilöä.[4]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Maseru Encyclopaedia Britannica. Viitattu 17.3.2021. (englanniksi)
  2. a b c d e f Scott Rosenberg, Richard F. Weisfelder, Michelle Frisbie-Fulton: Historical Dictionary of Lesotho, s. 229-231. New Edition. The Scarecrow Press, 2004. ISBN 0-8108-4871-6. (englanniksi)
  3. Maseru Moshoeshoe International Airport CAPA. Viitattu 17.3.2021. (englanniksi)
  4. Population of capital cities and cities of 100 000 or more inhabitants: latest available year, 2000 - 2019 (pdf) (s. 296) United Nations Statistics Division. Viitattu 17.3.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa