Mart Saar
Mart Saar (28. syyskuuta 1882 Hüpassaare – 28. lokakuuta 1963 Tallinna) oli virolainen säveltäjä. Hän keskittyi enimmäkseen miniatyyreihin; hänen tuotantoonsa kuuluu muun muassa noin 350 a cappella -kuorolaulua, 180 yksinlaulua ja 120 pianokappaletta. Alun perin hän omaksui vaikutteita 1900-luvun alun eurooppalaisesta modernismista, mutta myöhemmällä urallaan hän muovasi tyyliään keräilemiensä virolaisten kansanlaulujen pohjalta.[1]
Saar sai varhaisimman musiikkikasvatuksensa isältään, joka soitti urkuja. Hän sai opetusta myös säveltäjä Artur Kappin isältä Joosep Kappilta. Vuonna 1901 Saar lähti opiskelemaan urkujensoittoa Pietarin konservatorioon opettajanaan Louis Homilius. Hän sai samanaikaisesti sävellysopetusta Nikolai Rimski-Korsakovilta ja Anatoli Ljadovilta. Valmistuttuaan Saar työskenteli musiikkiopettajana Tartossa. Vuonna 1921 hän muutti Tallinnaan työskentelemään vapaana säveltäjänä ja urkurina sekä Muusikaleht-julkaisun toimittajana. Vuosina 1932–1943 Saar asui lapsuudenkodissaan Hüpassaaressa, jossa hän myöhemmin vietti kaikki kesänsä. Vuosina 1943–1956 hän työskenteli sävellysprofessorina Tallinnan konservatoriossa. Hänen johdollaan siellä opiskelivat muiden muassa Tuudur Vettik, Riho Päts, Ester Mägi, Harri Otsa, Uno Naissoo, Valter Ojakäär ja Jaan Rääts. Vuonna 1956 Saar kärsi halvauksesta, jonka seurauksena hän luopui opetustyöstään ja omistautui säveltämiselle.[1]
Lauluja Saar sävelsi muiden muassa Juhan Liivin, Karl Eduard Söötin ja Anna Haavan sanoihin. Hänen pianokappaleidensa joukossa on muun muassa preludeja. Pienimuotoisten teostensa lisäksi hän sävelsi myös esimerkiksi orkesterimusiikkia ja musiikin lastennäytelmään. Saarin kotimuseo avattiin Hüpassaareen vuonna 1972. Hänen elämästään ja teoksistaan on julkaistu useita kirjoja.[1]