Marjakuusikasvit
Marjakuusikasvit (Taxaceae) on havupuihin kuuluva kasviheimo. Siihen kuuluu noin 30 lajia, jotka jaetaan viiteen tai kuuteen sukuun. Heimon edustajat ovat ainavihantia pensaita tai puita. Marjakuusikasveille ominainen piirre on käpy, jonka käpysuomut ovat surkastuneita, ja jossa on vain yksi mehevän siemenvaipan ympäröimä siemen.[2][3]
| Marjakuusikasvit | |
|---|---|
 Euroopanmarjakuusi (Taxus baccata) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kaari: | Streptophyta |
| Luokka: | Embryopsida |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Paljassiemeniset Pinophyta |
| Lahko: | Cupressales[1] |
| Heimo: |
Marjakuusikasvit Taxaceae S.F.Gray, 1822[2] |
| Katso myös | |
|
|
|
Kuvaus muokkaa
Marjakuusikasvit ovat monivuotisia, puuvartisia kasveja. Ne ovat yleensä pensaita tai pieniä puita. Oksat ovat siirottavia tai kohenevia ja yleensä tiheään haaroittuneita. Rungon kuori on tyypillisesti ohutta.[2] Silmut ovat pieniä ja huomaamattomia. Juuristo koostuu puuvartisista juurista ja ohuista sienijuurista eli mykorritsasta. Sienijuuret ovat tyypiltään juurten kasvisolujen seinät läpäiseviä keräsienijuuria eli arbuskelimykorritsaa.[4]
Lehdet ovat yksinkertaisia, litteitä ja muodoltaan tasasoukkia tai kapeansuikeita. Niillä on johteinen lehtikanta. Lehtiasento on kierteinen tai ristikkäisen vastakkainen, mutta lehdet ovat usein kasvuversoissa kääntyneet tyvestään siten, että asettuvat rangan ympärille lähes vaakatasossa kampamaisesti. Lehdessä on yksi johtojänne, joka muodostaa lehteen keskisuonen. Ilmaraot sijaitsevat lehden alapinnalla, jossa ne muodostavat tavallisesti kaksi ilmarakojuovaa. Heimon kasvit ovat ainavihantia, ja lehdet ovat monivuotisia.[2][3]
Kukinnot ovat yksineuvoisia hede- tai emikukintoja, kuten havupuilla yleensäkin. Useimmat marjakuusikasvit ovat kaksikotisia, jolloin hede- ja emikukinnot sijaitsevat eri kasviyksilöissä, mutta jotkin ovat yksikotisia. Hedekukinnot eli hedekävyt kehittyvät yleensä yksittäin lehtihankoihin, mutta voivat myös kasvaa ryppäissä. Hedekukinto koostuu muodoltaan yleensä kilpimäisistä hedelehdistä, jotka kasvavat kierteisesti tai ristikkäisesti rangan ympärillä. Kussakin hedelehdessä on useimmiten 2–8 siitepölyä tuottavaa pölylokeroa. Siitepölyhiukkaset ovat pallomaisia ja siivettömiä.[2][5][3]
Emikukinnot eli kävyt koostuvat varresta, jossa on hyvin pieniä, surkastuneita käpysuomuja ja yksi tai useampi siemenaihe, joista lopulta kuitenkin vain yksi kehittyy siemeneksi. Siemen on yleensä hieman litistyneen munanmuotoinen, ja sillä on kova siemenkuori. Siemenen kypsyessä sen ympärille kehittyy mehevä ja usein kirkkaanvärinen siemenvaippa. Useimmilla marjakuusikasveilla siemenvaippa on kärjestään avonainen paljastaen siemenen, mutta torreioilla siemen on kokonaan siemenvaipan ympäröimä. Itäminen on yleensä epigeeistä, mikä tarkoittaa sirkkalehtien nousevan maan pinnalle, mutta torreioilla hypogeeista, jolloin sirkkalehdet jäävät maan alle. Sirkkalehtiä on useimmiten kaksi.[5][3]
-
Japaninmarjakuusen (Taxus cuspidata) kaksirivisesti asettuneita tasasoukkia lehtiä -
Euroopanmarjakuusen (Taxus baccata) hedekukintoja -
Euroopanmarjakuusen siemen, jonka ympärillä oleva siemenvaippa on kärjestään avonainen -
Japanintorreian (Torreya nucifera) siemeniä, jotka ovat kokonaan siemenvaipan ympäröimiä
Levinneisyys muokkaa
Marjakuusikasveja esiintyy luonnossa laajalla alueella ensisijaisesti pohjoisella pallonpuoliskolla lauhkean vyöhykkeen alueelta tropiikkiin. Heimon edustajia kasvaa luonnonvaraisena Euroopassa, Pohjois-Afrikassa, Aasian etelä-, kaakkois- ja itäosissa, Pohjois-Amerikassa Kanadasta Väli-Amerikkaan Hondurasiin ja El Salvadoriin sekä eteläisellä Tyynellämerellä Uudessa-Kaledoniassa.[5][4]
Luokittelu muokkaa
Marjakuusikasvit kuuluvat havupuihin. Molekyylibiologiseen genetiikan tutkimukseen perustuvissa luokituksissa kaikki nykyisin elävät havupuut kuuluvat mäntymäisten (Pinales) lahkoon. Aiemmissa luokitusjärjestelmissä marjakuusikasvit luokiteltiin usein erilliseen lahkoonsa Taxales.[4]
Marjakuusikasvien heimon lähimpiä sukulaisia ovat rypälekuuset (Cephalotaxus) ja sypressikasvien (Cupressaceae) heimo.[6][7] Monet lähteet, kuten laajamittaisen geneettisen tutkimuksen perusteella kasvien luokittelua kehittäneen Angiosperm Phylogeny Groupin julkaisut, laskevatkin rypälekuusten suvun kuuluvaksi marjakuusikasveihin.[7] Toiset, kuten havupuihin erikoistuneen kasvitieteilijän Aljos Farjonin vuoden 2010 teos A Handbook of the World’s Conifers, pitävät niitä omana yksisukuisena rypälekuusikasvien (Cephalotaxaceae) heimona.[6][4] Joissakin luokituksissa myös muita marjakuusikasvien sukuja, kuten Amentotaxus on luokiteltu rypälekuusikasveihin.[6]
Suvut muokkaa
Marjakuusikasveihin kuuluu viisi sukua ja 24 lajia tai kuusi sukua ja 32 lajia, riippuen siitä, lasketaanko rypälekuuset marjakuusikasveiksi vai omaan heimoonsa. Aljos Farjonin teoksessa A Handbook of the World’s Conifers heimoon määritellään kuuluvan seuraavat viisi sukua.[5]
- Amentotaxus
- Austrotaxus
- Pseudotaxus
- marjakuuset (Taxus)
- torreiat (Torreya)
Käyttö muokkaa
Monia marjakuusikasveja käytetään koristekasveina. Varsinkin hyvin leikkaamista kestävät marjakuuset ovat yleisiä pensasaitakasveina. Niitä voidaan myös käyttää muotoon leikattuina pensaina ja bonsaina.[8][9] Useiden marjakuusten ja torreioiden puuaines on kovaa ja kestävää, ja sitä on käytetty paljon työkalujen, jousien, soitinten, huonekalujen ja muiden puuesineiden valmistukseen sekä varsinkin suuremmilla torreioilla myös puurakentamiseen.[8][10][9][11][12] Monilla heimon kasveilla on ollut kulttuurillista, lääkinnällistä tai uskonnollista merkitystä sekä Euroopassa ja Aasiassa että Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen keskuudessa.[8][10][11][12] Useista marjakuusilajeista on eristetty syövän hoitoon käytettäviä taksaaneja.[8][10] Eräät torreiat tuottavat syötäviä siemeniä, joiden lisäksi niiden siemenestä ja siemenvaipasta voidaan puristaa ruokaöljyä.[12][13]
Lähteet muokkaa
- Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers, s. 52–53. Leiden: Brill, 2010. ISBN 9789004177185. (englanniksi)
- Räty, Ella: Viljelykasvien nimistö, s. 140, 143. Helsinki: Puutarhaliitto, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
- Junikka, Leo; Kurtto, Arto: Taxaceae Finto: Kassu - Kasvien suomenkieliset nimet. Kansalliskirjasto. Viitattu 20.12.2015.
Viitteet muokkaa
- ↑ Stevens, P. F.: Cupressales / Conifers II / Cupressophyta Angiosperm Phylogeny Website. 2001–. Missouri Botanical Garden. Viitattu 6.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Farjon 2010, s. 52
- ↑ a b c d Fu, Liguo; Li, Nan ja Mill, Robert R.: Taxaceae Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis. Viitattu 20.12.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d Earle, Cristopher J.: Taxaceae The Gymnosperm Database. 23.11.2012. Viitattu 20.12.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d Farjon 2010, s. 53
- ↑ a b c Farjon 2010, s. 45 (Osio Cephalotaxaceae, otsikko Taxonomic notes)
- ↑ a b Stevens, P. F: PINALES (Versio 12, alkaen heinäkuu 2012.) Angiosperm Phylogeny Website. 2001–. Viitattu 20.12.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d Farjon 2010, s. 971 (Osio Taxus baccata, otsikko Uses)
- ↑ a b Farjon 2010, s. 978 (Osio Taxus cuspidata, otsikko Uses)
- ↑ a b c Farjon 2010, s. 973 (Osio Taxus brevifolia, otsikko Uses)
- ↑ a b Farjon 2010, s. 999 (Osio Torreya californica, otsikko Uses)
- ↑ a b c Farjon 2010, s. 1005(Osio Torreya nucifera, otsikko Uses)
- ↑ Farjon 2010, s. 1002 (Osio Torreya grandis, otsikko Uses)