Marita Nordberg
Hjördis Marita Nordberg-Mustakallio (o.s. Nordberg; 15. helmikuuta 1929 Tuusula – 30. lokakuuta 2009 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.[1][2] Nordberg oli freelance-näyttelijä 20 vuotta, jonka jälkeen hän oli vuodesta 1988 kiinnitettynä Suomen Kansallisteatteriin. Hän toimi myös Televisioteatterissa, esiintyi 16 Uuno Turhapuro -elokuvassa Uunon anoppina Reetta Tuurana sekä yli kahdessakymmenessä muussa elokuvassa.[3]
| Marita Nordberg | |
|---|---|
 Marita Nordberg vuonna 1966. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Hjördis Marita Nordberg-Mustakallio |
| Syntynyt | 15. helmikuuta 1929 Tuusula |
| Kuollut | 30. lokakuuta 2009 (80 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Kimmo K. Mustakallio |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1949–2004 |
| Merkittävät roolit | Reetta Tuura |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Elämä ja ura muokkaa
Tuusulan Kellokoskella syntyneen ja kasvaneen Nordbergin vanhemmat olivat ruukin sorvari ja konttoristi. Ylioppilas Nordberg aloitti Helsingin yliopistossa kirjallisuuden ja historian opinnot, mutta päätyi lopulta Suomen teatterikouluun innostuttuaan harrastajateatteri Ympäristöteatterin ansiosta teatterista. Esiinnyttyään eri teattereissa ja oltuaan mukana Televisioteatterissa sen perustamisesta lähtien hän jäi freelanceriksi 1967. Teatteriuran huippukohtia oli esiintyminen Joonas Kokkosen oopperassa Viimeiset kiusaukset, jonka mukana hän pääsi Metropolitan-oopperaan asti. Freelance-kauden jälkeen oli vuorossa Kansallisteatteri, ja hän on sanonut harmitelleensa freelance-kautta siksi, että teatteriin hän on aina kaivannut ja että mielenkiintoisia teatterirooleja saattoi jäädä freelanceriuden vuoksi tekemättä.[3]
Nordberg nähtiin kymmenissä televisioelokuvissa ja -sarjoissa, kuten Ilkamat ja Parempi myöhään. Ääninäyttelijänä Nordberg teki Baylenen roolin elokuvassa Dinosaurus. Hänen viimeiseksi jäänyt elokuvansa oli Uuno Turhapuro – This Is My Life (2004). Nordberg harkitsi kesällä 2009 roolia Salatut elämät -sarjassa, mutta hän päätti kuitenkin, ettei ota roolia vastaan. Yksi syy oli, ettei "hän voinut sitoutua kuvauksiin niin pitkäksi aikaa".[4]
Marita Nordbergin puoliso oli vuodesta 1956 lääketieteen tohtori, professori Kimmo K. Mustakallio. Heidän poikansa Sami Mustakallio on julkisuudessa kertonut kokemuksistaan CP-vammaisena. Sami Mustakallio vihittiin papiksi monien hankaluuksien jälkeen vuonna 2000.[3][5]
Nordberg kuoli 30. lokakuuta 2009 Helsingissä sairauskohtaukseen.[6]
Filmografia muokkaa
Elokuvat muokkaa
Televisioelokuvat muokkaa
| Vuosi | Televisioelokuva |
|---|---|
| 1961 | Kauppamatkustajan kuolema |
| 1962 | Muotinäytös |
| 1964 | Kuukausi maalla |
| 1965 | Teekutsut |
| Armoton ammattilainen | |
| 1980 | Opri ja Oleksi |
| 1988 | Irti maasta |
Televisio muokkaa
| Vuosi | Televisiosarja | Rooli |
|---|---|---|
| 1966–1973 | Hanski | Virtaska |
| 1969 | Naapurilähiö | Helmi Raita |
| 1970 | Ilkamat | useita rooleja |
| 1979–1980 | Parempi myöhään | |
| 1987–1988 | Vihreän kullan maa | Tanja Tertti |
| 1996 | Uuno Turhapuro | Reetta Tuura |
| 1997 | Paluu naapurilähiöön | Helmi Raita |
| Kotikatu | Asta | |
| 1997–1998 | Nitrokabinetti | Rosa Behlström |
| 1999 | Kaverille ei jätetä | Loviisa Mäntykallio |
| 2002 | Sänky | Äiti |
| 2003 | Kansankynttilät | Kaarina Töyhtö |
| 2004 | Me stallarit | Rva af Gräddeström |
Dubbauksia muokkaa
- Dinosaurus (2000)
Lähteet muokkaa
- ↑ Teatterit ja teatterintekijät 2005, s. 473. Helsinki 2005. ISBN 952-471-629-1
- ↑ Marita Nordberg Elonet. Viitattu 27.9.2011.
- ↑ a b c Lilja, Esa: Kyvykäs näyttelijä hymyili roolilleen Turhapurojen anoppina. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat, 3.11.2009, s. C5. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
- ↑ http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288335622702.html (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 21.1.2014
- ↑ Sami Mustakallio vihitään papiksi Vantaan Lauri. 10.5.2000. Vantaan seurakunnat. Viitattu 3.11.2009.
- ↑ Edesmennyt Marita Nordberg pohti kesällä Salkkari-roolia Iltalehti. 3.11.2009. Viitattu 28.5.2021.
Aiheesta muualla muokkaa
- Näyttelijä Marita Nordberg on kuollut. Helsingin Sanomat 3.11.2009. (Maksullinen artikkeli.)