Marion Dönhoff
Marion Hedda Ilse Gräfin von Dönhoff (2. joulukuuta 1909 Friedrichsteinin linna, Saksan keisarikunta – 11. maaliskuuta 2002 Friesenhagen, Saksa) oli saksalainen toimittaja, joka toimi aktiivisesti vastarintaliikkeessä kansallissosialistien valtakaudella. Toisen maailmansodan jälkeen hänestä tuli Die Zeitin toimittaja ja vuonna 1968 päätoimittaja. Hän kirjoitti paljon politiikasta sekä Länsi- ja Itä-Saksan välisestä suhteesta.
| Marion Dönhoff | |
|---|---|
 Marion Dönhoff Saksan kirjakauppiaiden rauhanpalkinnon jakotilaisuudessa 1971. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. joulukuuta 1909 Friedrichsteinin linna, Saksan keisarikunta |
| Kuollut | 11. maaliskuuta 2002 (92 vuotta) Friesenhagen, Saksa |
| Ammatti | toimittaja, Die Zeitin päätoimittaja |
| Muut tiedot | |
| Tunnustukset | Saksan kirjakauppiaiden rauhanpalkinto (1971) |
Elämä muokkaa
Perhe muokkaa
Dönhoff syntyi vuonna 1909 Itä-Preussissa Friedrichsteinin linnassa lähellä Königsbergiä. Linna oli ollut hänen sukunsa koti jo useamman vuosisadan.[1] Hänen vanhempansa olivat August Karl Graf Dönhoff ja Ria von Lepel.[2] August-isä oli Preussin herrainhuoneen ja Saksan valtiopäivien jäsen. Ria-äiti oli puolestaan keisarinna Augusta Victorian palveluksessa.[1]
Kansallissosialmisin vastarintaliikkeessä muokkaa
Dönhoff aloitti vuonna 1932 taloustieteen opinnot Frankfurt am Mainissa. Kansallissosialistien noustua valtaan 1933 Dönhoff vastusti julkisesti puoluetta: hän poisti yliopiston katolta hakaristilipun ja repi seiniltä juutalaisia ja vasemmistolaisia vastustavia julisteita. Dönhoff pakeni 1933 mahdollisilta vainoilta Baseliin.[2] Siellä hän jakoi natsivastaisia mainoslehtisiä ja saa lempinimen ”punainen kreivitär”.[1]
Baselista Dönhoff lähti matkustelemaan ympäri Eurooppaa, Afrikkaa ja Yhdysvaltoja. Itä-Preussiin hän palasi 1938 hoitamaan perheen omistuksia.[1] Saksassa hän liittyi vastarintaliikkeeseen. Heinäkuun 20. päivän salaliiton jälkeen Gestapo epäili Dönhoffia myös osallisuudesta, mutta hänet vapautetaan kuulusteluiden jälkeen.[2]
Puna-armeijan saapui Itä-Preussiin 1945. Dönhoff pakeni länteen, ja Friedrichsteinin kotilinna tuhoutui tulipalossa.[1]
Toimittajana ja päätoimittajana Die Zeitissa muokkaa
Dönhoffista tuli Hampurissa toimittaja, kun hän liittyi vuonna 1946 freelancerina Die Zeit -lehteen. Hänestä tuli vuonna 1955 politiikan osaston johtaja ja varapäätoimittaja ja vuonna 1968 lehden päätoimittaja.[2] Dönhoff tunnettiin 1950-luvulla erityisesti liittokansleri Konrad Adenauerin tylynä kriitikkona. Dönhoff kannatti itse enemmin sosiaalidemokraattista puoluetta.[1]
Dönhoff osallistui aktiivisesti Ostpolitik-politiikkaan eli Länsi- ja Itä-Saksan suhteiden normalisoimiseen. Hän oli liittokansleri Willy Brandtin mukana, kun tämä allekirjoitti Varsovan sopimuksen. Rauhan ja sovinnon edistämistyön ansiosta Dönhoff sai vuonna 1971 Saksan kirjakauppiaiden rauhanpalkinnon.[2]
Dönhoffistä vuli vuonna 1972 The Zeitin kustantaja. Hän jatkoi edelleen toimittajana mutta keskittyi kuitenkin kirjoihin. Häneltä ilmestyi muun muassa artikkelikokoelmia ja 1988 omaelämäkerrallinen kirjoitus Kindheit in Ostpreußen. Teoksessa Um der Ehre willen (1994) hän käsitteli suhteitaan heinäkuun 20. päivän salaliiton jäseniin.[2]
Dönhoff oli aktiivinen ihan viimeisiin vuosiinsa asti. Hän kuoli 92-vuotiaana maaliskuussa 2002, ja vielä muutamaa kuukautta aiemmin hän oli Die Zeitin toimistossaan.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Connolly, Kate & Pick, Hella: Marion Dönhoff The Guardian. 13.3.2002. Guardian News and Media Limited. Viitattu 28.4.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Chmura, Nadine & Radau, Birte: Biografie Marion Gräfin Dönhoff LeMO-Biografien, Lebendiges Museum Online. Stiftung Haus der Geschichte der Bundesrepublik Deutschland. Viitattu 28.4.2018. (saksaksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marion Dönhoff Wikimedia Commonsissa
