Marie Pleyel
Marie Pleyel (tai Camilla Pleyel, o.s. Marie Félicité Denise Moke, 4. heinäkuuta 1811 Pariisi – 30. maaliskuuta 1875 Bryssel, Belgia) oli belgialais-ranskalainen pianisti ja pianopedagogi. Hän oli 1800-luvun alkupuolen arvostetuimpia naispianisteja, virtuoosinen soittaja joka konsertoi eri puolilla Eurooppaa. Vuodesta 1848 hän toimi Brysselin konservatorion opettajana.[1]
Belgialaisen professorin ja pariisilaisen asustekauppiaan tytär oli jo lapsena lahjakas pianisti, joka piti ensikonserttinsa kahdeksanvuotiaana. Hän opiskeli pianonsoittoa Henri Herzin, Ignaz Moschelesin ja Friedrich Kalkbrennerin johdolla.[1] 14-vuotiaana hän kantaesitti Kalkbrennerin ensimmäisen pianokonserton d-molli op. 61.[2]
Marie Pleyel oli kihloissa säveltäjä Hector Berlioz’n kanssa, mutta avioituikin itseään 23 vuotta vanhemman pianisti ja pianotehtailija Camille Pleyelin kanssa. Avioliitto kesti vain nelisen vuotta, vuodesta 1831 vuoteen 1836. Syynä on pidetty Marie Pleyelin uskottomuutta; hän joutui muutenkin aikalaistensa arvostelun kohteeksi kauniille naiselle sopimattomina pidettyjen elämäntapojensa takia. Hänellä oli suhde myös muun muassa Franz Lisztin kanssa, jonka kanssa hän myös esiintyi. [1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Pleyel-Moke, Marie Félicité The Androom Archives. 14.7.2012. Viitattu 11.4.2018. (englanniksi)
- ↑ Jenny Kip: Pleyel, Marie (Camille, Camilla) Félicité Denise, geb. Moke Europäische Instrumentalistinnen des 18. und 19. Jahrhunderts. 2009. Sophie Drinker Institut. Viitattu 11.4.2018.