Wikipedia

Maria Anna (Espanjan kuningatar, 1634–1696)

Espanjan kuningatar
Tämä artikkeli käsittelee Filip IV:n toista puolisoa. Maria Anna oli myös Espanjan kuningas Kaarle II:n toisen puolison nimi. Maria Anna Espanjalainen oli keisari Ferdinand III:n ensimmäisen puolison nimi.

Maria Anna (esp. Mariana de Austria); (22./23. joulukuuta 1634, Keisarillinen palatsi, Wiener Neustadt, Itävallan arkkiherttuakunta – 16. toukokuuta 1696 Ucedan palatsi, Madrid, Kastilian kuningaskunta)[1] oli Habsburg-sukuinen Itävallan arkkiherttuatar, Espanjan kuninkaan Filip IV:n puoliso ja Espanjan sijaishallitsija poikansa Kaarle II:n alaikäisyyden aikana vuosina 1665–1675.[2][3]

Maria Anna Espanjan kuningatar, Diego Velázquez n. 1652

Hänen muita arvonimiään olivat Napolin ja Sisilian kuningatar, Milanon herttuatar, Burgundin nimellinen herttuatar ja Espanjan Alankomaitten monarkki.

Itävallan arkkiherttuatar Mariana espanjalaisessa asussa lapsena, n. 1640
Itävallan arkkiherttuatar Maria Anna 12-vuotiaana, Frans Luycx 1646
Maria Anna Espanjan kuningatar, Diego Velázquez 1655-1657

Suku ja koulutus muokkaa

Maria Annan vanhemmat olivat Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Ferdinand III[4] ja tämän ensimmäinen puoliso Maria Anna Espanjalainen.[2] Äiti kuoli viimeisen lapsen syntymään, kun Maria Anna oli 12-vuotias. Hän oli vanhin tytär ja hänellä oli neljä sisarusta, joista Ferdinand IV (1633–1654) oli Böömin kuningas, joka kuoli isorokkoon 19-vuotiaana ja Leopold I (1640–1705) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari. Lisäksi hänellä oli viisi sisaruspuolta isän seuraavista avioliitoista, joista Eleonore Maria Josefina (1653–1697) avioitui ensin Puolan kuningas Michał Korybut Wiśniowieckin kanssa ja toisen kerran Lothringenin herttua Charles V:n Leopoldin (1643–1690) kanssa.[5][3][6]

Maria Anna sai hyvän koulutuksen ja hänet kasvatti oma äiti Maria Anna Espanjan hallitsijan tulevaksi puolisoksi. Hän puhui ja kirjoitti sujuvasti saksaa, espanjaa ja ranskaa sekä piti teatterista. Hän oli iloinen luonne, joka piti ylellisyydestä ja kaikesta hauskanpidosta.[7][3][8]

Avioliitto, kuningatar muokkaa

Maria Anna kihlattiin jo hyvin pienenä tyttönä aluksi Espanjan kruununprinssi, Asturian ruhtinas Balthasar Carloksen (1629–1646) kanssa, mutta tämä kuoli 16-vuotiaana isorokkoon. Vailla miespuolista perijää, kuningas Filip IV päätti naida 14-vuotiaan sukulaistyttönsä itse, vaikka oli myös tämän eno ja 30 vuotta vanhempi.[2][5][9] Avioliittojärjestelyt toteutti Diego de Aragón, joka oli Espanjan suurlähettiläs Wienissä. Avioliittosopimus allekirjoitettiin 2. huhtikuuta 1647. Maria Anna vihittiin ensin välittäjän avulla (per procurationem) 8. marraskuuta 1648 Wienissä.[7] Heidät vihki Toledon arkkipiispa Baltasar Moscoso 7. lokakuuta 1649 Navalcarnerossa Madridin lähellä.[2][9][5][7]

Avioliiton onnistumisessa oli monia epäilyksiä: Filip IV oli huomattavasti Maria Annaa vanhempi ja kärsi sukupuolitaudeista, joita oli saanut lukuisista suhteistaan monien rakastajattariensa kanssa. Toinen tekijä oli sedän ja veljentyttären välinen lähisukulaisuus. Kirkko salli Habsburg-suvun lähisukulaisten väliset avioliitot ilman mitään esteitä, koska dynastia oli paavinvallan poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen tukija.[7]

Filip IV oli nainut 15-vuotiaan teini-ikäisen tytön, hän oli uskoton Maria Annalle, ja jatkoi suhteitaan rakastajattariinsa, mikä ei miellyttänyt nuorta kuningatarta.[7] Maria Annan on täytynyt tehdä hyvä vaikutus sekä hallitsijaan että hoviin. Hovissa ollut tarkkailija Pellicer sanoo kirjeessään: "Mielikuvituskaan ei olisi voinut tehdä hänestä parempaa hänen (Filip IV) makuunsa: hän on vaaleaihoinen, vaaleatukkainen, luonteeltaan iloinen ja nokkela. Hänen kasvojensa, vartalonsa, käytöksensä, sulokkuutensa ja miellyttävyytensä vuoksi kansansuosio on kuningashuoneelle taattu." [3]

Lapset muokkaa

Filip VI:n ja Maria Annan kuudesta lapsesta kaksi eli aikuisiksi:[5][3]

  • Maria Ambrosia de la Concepción (1655–1655), eli 15 päivän ikäiseksi[5]
  • kuolleena syntynyt tytär, jota ei kastettu (1656)
  • Filip Prospero, Asturian ruhtinas (Felipe Próspero José Francisco Domingo Ignacio Antonio Buenaventura Diego Miguel Luis Alfonso Isidro Ramón Víctor); (28. marraskuuta 1657 – 1. marraskuuta 1661), sairaalloinen ja kärsi epilepsiasta, kuoli sen aiheuttamiin kohtauksiin 3-vuotiaana[5]
  • Fernando Tomás (1658–1659), kuoli vuoden ikäisenä[5]
  • Kaarle, Carlos (1661–1700), isänsä kuoltua vuonna 1665 kuningas Kaarle II.[3] Avioitui 1) Marie Louise d'Orléansin (1662–1689) kanssa 2) Maria Annan Pfalz-Neuburgin prinsessan (1667–1740) kanssa. Molemmat avioliitot olivat lapsettomia. On väitetty että vanhempiensa sukurasitteisen avioliiton seurauksena Kaarle II oli lyhytkasvuinen, sairaalloinen ja ilmeisesti steriili. Hän sai liikanimen Kaarle Noiduttu. Tieteellnen tutkimus ei ole löytänyt mitään yhteyttä sukurasitteen ja hedelmättömyyden välillä.[10] Hänen ruumiinavauksensa paljasti, että ainoa jäljellä oleva kives oli surkastunut.[11]

Leskikuningatar ja sijaishallitsija 1665–1675 muokkaa

Filip IV kuoli 17. syyskuuta 1665. Hän oli nimennyt 14. syyskuuta 1665 päivätyssä testamentissaan 31-vuotiaan Maria Annan kolmivuotiaan poikansa Kaarlen sijaishallitsijaksi. Leskikuningattaren tärkeimmät neuvonantajat olivat Fernando de Valenzuela (1636–1692) ja hänen oma rippi-isänsä, Wienistä mukanaan tuoma saksalainen jesuiitta, Johann Eberhard Nithard (1607–1681), joista ei hovissa pidetty.[1][7][8]

 
Leskikuningatar Maria Anna 31-vuotiaana surupuvussa, Frans Luycx n. 1665
 
Kardinaali Johann Eberhard Nithard, erottamisensa vuonna 1669 jälkeen ja Roomaan siirryttyään, Alonso del Arco n. 1674

Maria Anna otti käyttöön suosikkijärjestelmän eli validon, jonka Filip IV oli perustanut vuonna 1620 ja jota käytettiin laajalti muuallakin Euroopassa. Koska Filipin testamentti sulki ulkomaalaiset kuninkaan neuvoston ulkopuolelle, Johann Nithardille täytyi saada kansalaisuus, mikä aiheutti välitöntä tyytymättömyyttä. Hän teki Nithardista pääinkvisiittorin vuonna 1666, mikä antoi tälle pääsyn sijaishallitsijan neuvostoon, jossa hänestä tuli Espanjan hovin tärkein henkilö. Siitä lähtien hän oli Espanjan todellinen pääministeri tai valido eli suosikki. Hän liittoutui vaikutusvaltaisen suosikin, nuoremman Camarera mayor de Palacío'n eli kamarirouva Mariana Engracia Álvarez de Toledo Portugal y Alfonso-Pimentelin kanssa.[7][3][12]

Koska Maria Anna oli ulkomaalainen itsekin, ne kaksi miestä, jotka tunnustettiin hänen suosikeikseen, tulivat myös ulkopuolelta. Johann Nithardin erottamisen jälkeen vuonna 1669 hän sai Maria Annan pyynnöstä nimityksen kardinaaliksi paavi Klemens IX:ltä ja jäi Roomaan.[6]

Seuraajaksi tuli Fernando de Valenzuela, joka oli Espanjan alhaisaatelistoa. Hänestä tuli Villasierran markiisi ja Espanjan grandi (Don Fernando de Valenzuela y Enciso, Núñez y Dávila, primer marqués de Villasierra, Grande de España, Virrey de Granada). Hänet erotettiin vuonna 1677, karkotettiin Filippiineille, jossa hän oli vangittuna vuoteen 1688 asti ja asettui Mexico Cityyn, jossa kuoli vuonna 1692.[13][3]

Maria Anna käytti useita neuvonantajia, kuten Gaspar de Bracamontea, Peñarandan kreiviä ja Guillermo Ramón de Moncadaa, Aytonan markiisia. Historioitsija Silvia Mitchell on vuonna 2019 asettanut kiistanalaiseksi sen, olivatko Nithard tai Valenzuela validoja eli suosikkeja, koska Maria Anna käytti heitä säilyttääkseen vallan sen delegoimisen sijaan.[14] Huolimatta miespuolisten neuvonantajien suuremmasta määrästä, hänellä oli myös naispuolisia neuvonantajia, kuten hovinainen ja kruununperijä Kaarlen opettaja, Mariana Engracia Álvarez de Toledo Portugal y Alfonso-Pimentel (1623–1686).[12]

Hänen poikansa Kaarlen huono terveys ja perillisen puute johtivat jatkuvaan taisteluun Maria Annan "itävaltalaisen" ryhmän ja "ranskalaisen" ryhmän välillä, jota johti Kaarlen avioton velipuoli Juan de Austria. Espanja jakautui myös Kastilian ja Aragonian kuningaskuntiin, joiden hyvin erilaiset poliittiset kulttuurit tekivät lähes mahdottomaksi toteuttaa uudistuksia tai korottaa veroja. Tämän seurauksena historioitsija Jon Cowansin mukaan Espanjan valtiontalous oli jatkuvassa kriisissä, kun kuningaskunta julistettiin konkurssiin vuosina 1647, 1652, 1661 ja 1666.[15]

 
Fernando de Valenzuela, Villaserran markiisi ja Santiagon ritarikunnan (Orden de Santiago) jäsen, Juan Carreño de Miranda n. 1675

Näiden kysymysten yhdistelmä tarkoitti sitä, että Maria Anna kohtasi haasteita, jotka olisivat pelottaneet pätevämmänkin hallitsijan. Espanja oli taloudellisesti loppuun puserrettu lähes vuosisadan jatkuneista sodista johtuen[6] ja hänen hallituskautensa sattui osumaan pienelle jääkaudelle, kylmän sään ajanjaksoon 1600-luvun jälkipuoliskolla. Historioitsija Jan de Vreesin mukaan vuosina 1692–1699 sato epäonnistui kaikkialla Euroopassa, ja arviolta 5–10 prosenttia väestöstä kuoli nälkään.[16][6]

Uusi hallitus peri taloudellisten ongelmien lisäksi myös monia poliittisia ongelmia. Pitkään jatkunut Portugalin restauraatiosota oli niistä kiireellisin, ja sitä seurasi toukokuussa 1667 Dévolution-sota, kun Ranska hyökkäsi Espanjan Alankomaihin ja Espanjan Franche-Comtén provinssiin. Tarve vähentää sotilasmenoja johtivat vuonna 1668 Aachenin (Aix-la-Chapelle) rauhaan ja Lissabonin rauhaan,[6] jotka päättivät sodan Ranskaa vastaan ​​ja tunnustivat Portugalin itsenäisyyden. Lissabonin rauha vuonna 1668 lopetti Espanjan valtionkassan jatkuvan vajenemisen, kun taas Aachenin rauha pakotti Espanjan palauttamaan suurimman osan vuosina 1667-1668 valloittamistaan alueista.[17] Sodan lopputulos oli nöyryytys Espanjan kuninkaalliselle armeijalle.

Valtataistelu päättyi Nithardin nimitykseen Rooman suurlähettilääksi helmikuussa 1669. Häntä seurasi validona eli suosikkina markiisi Aytona, joka kuoli vuonna 1670. Hänen tilalleen valittiin Fernando de Valenzuela, joka oli ollut Maria Annan talouden jäsen vuodesta 1661.[13] Vuonna 1672 Espanja vetäytyi Ranskan ja Hollannin sodasta. Valenzuela erotettiin, kun Kaarle tuli täysi-ikäiseksi vuonna 1675, mutta Espanjan politiikkaa heikensi edelleen taistelu vallasta. Maria Anna palautti sijaishallitsijuuden itselleen vuonna 1677 Kaarlen huonon terveyden perusteella, ja Valenzuela palautettiin takaisin hallintoon, ennen kuin Juan de Austria lopulta sai hänet erotettua vuonna 1677.[13][3]

Viimeiset vuodet muokkaa

 
Leskikuningatar Maria Anna, Claudio Coello n. 1683-1693

Maria Annan sijaishallitsijuus päättyi vuonna 1675, kun Kaarle II julistettiin 14-vuotiaana täysi-ikäiseksi Filipin testamentin määräämänä. Kuninkaan velipuoli, Filip IV:n avioton poika Juan de Austria, pakotti kuningataräidin pian pois Madridin hovista. Maria Anna asui Toledossa vuoteen 1679 asti, jolloin hän Juan de Austrian kuoltua saattoi palata takaisin Madridiin. Hän käytti valtaa poikaansa tämän ensimmäisen puolison, vuonna 1689 kuolleen Marie Louise d’Orléansin, ja myös toisen puolison Maria Annan kautta, kunnes kuoli itse 61-vuotiaana rintasyöpään vanhassa Ucedan herttuoitten palatsissa Madridissa toukokuussa 1696.[1][5][7][3]

Perintö muokkaa

Tyynellämerellä sijaitseva Mariaanien saariryhmä (esp. Las Marianas) ja niihin liittyvä Mariaanien hauta on nimetty kuningatar Maria Annan mukaan. Espanja valtasi saaret itselleen hänen sijaishallitsijakautensa aikana vuonna 1668.[18][5][7]

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c Kendall W. Brown: Maria Anna of Austria (c. 1634–1696) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 13.10.2017.
  2. ↑ a b c d Museo del Prado: Queen Mariana of Austria 1652-1653 Museo del Prado.
  3. ↑ a b c d e f g h i j Barrios Pintado, Feliciano: Mariana de Austria dbe.rah.es. Real Academia de la Historia. Viitattu 18.2.2024.
  4. ↑ Ferdinand III | Habsburg, Italy, Medici | Britannica www.britannica.com. Viitattu 17.2.2024. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j Flantzer, Susan: Mariana of Austria, Queen of Spain Unofficial Royalty. 18.11.2022. Viitattu 17.2.2024. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e Deutsche Biographie: Maria Anna - Deutsche Biographie www.deutsche-biographie.de. Viitattu 18.2.2024. (saksaksi)
  7. ↑ a b c d e f g h i Fayanás Escuer, Edmundo: REYES Y REINAS DE ESPAÑA | HISTORIA BORBÓNICA. Mariana de Austria, la Regente Nuevatribuna. 5.1.2016. Viitattu 18.2.2024. (espanjaksi)
  8. ↑ a b Mariana de Austria | Real Academia de la Historia dbe.rah.es. Viitattu 18.2.2024.
  9. ↑ a b Philip IV | Habsburg Dynasty, Reformation, War of the Spanish Succession | Britannica www.britannica.com. 11.1.2024. Viitattu 17.2.2024. (englanniksi)
  10. ↑ Bittles, A. H. & Grant, J. C. & Sullivan, S. G. & Hussain, R. : "Does inbreeding lead to decreased human fertility?". Human Biology, 2002. 29 (2): 111–130. doi:10.1080/03014460110075657. PMID 11874619. S2CID 31317976. ss. 111–130.
  11. ↑ García-Escudero López, Ángel & Arruza Echevarría, A. & Padilla Nieva, Jaime & Puig Giró, Ramon: "Charles II; from spell to genitourinary pathology". History of Urology, 2009. 62 (3). ss. 181, 182
  12. ↑ a b Mariana Engracia de Toledo Portugal y Pimentel | Real Academia de la Historia dbe.rah.es. Viitattu 18.2.2024.
  13. ↑ a b c Fernando de Valenzuela, marquis de Villa Sierra | Diplomat, Negotiator, Statesman | Britannica www.britannica.com. 3.2.2024. Viitattu 18.2.2024. (englanniksi)
  14. ↑ Mitchell, Silvia Z: Queen, Mother, and Stateswoman: Mariana of Austria and the Government of Spain. Pennsylvania State University Press, 2019. s. 56. ISBN 978-0271083391.
  15. ↑ Cowans, Jon: Modern Spain: A Documentary History. University of Pennsylvania Press, 2003. ISBN 0-8122-1846-9.
  16. ↑ De Vries, Jan: "The Economic Crisis of the 17th Century". Journal of Interdisciplinary Studies, 2009. 40 (2).
  17. ↑ War of Devolution | Louis XIV, Spain, France | Britannica www.britannica.com. Viitattu 18.2.2024. (englanniksi)
  18. ↑ Nordisk familjebok (1912), s. 949 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 13.10.2017.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maria_Anna_(Espanjan_kuningatar,_1634–1696)&oldid=22269545”