Marengon taistelu
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Marengon taistelu 14. kesäkuuta vuonna 1800 Italiassa oli Napoleonin voitto, joka oli lähellä kääntyä tappioksi. Taistelu oli osa toisen liittokunnan sotaa.
| Marengon taistelu | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Ranskan vallankumoussotia | |||||||||
 Louis-François Lejeune: Bataille de Marengo, 1802
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
Napoleon Bonaparte |
|||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
28 000 miestä |
31 000 miestä | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
Noin 1 100 miestä kuoli |
963 miestä kuoli | ||||||||
Taustaa muokkaa
Vuonna 1800 itävaltalaiset joukot uhkasivat Ranskan vuosina 1796 ja 1797 vallattuja Pohjois-Italian alueita. Silloinen Ensimmäinen Konsuli Napoleon marssi nopeasti Alppien yli 40 000 miehen kanssa, seitsemässä päivässä raskaat tykit mukanaan ottamaan itävaltalaiset vastaan Marengon kylän lähellä. Itävaltalaiset tulivat 31 000 miehen voimin, kun taas Napoleon hajotti joukkonsa, niin että hänellä oli 18 000 miestä vastaanottamaan ensimmäiset itävaltalaisjoukot Alessandrian kaupungin lähellä. Napoleon luuli näiden aikovan perääntyä ja siksi lähetti vahvat joukot pohjoiseen estämään itävaltalaisia pääsemästä Pojoelle ja toisen ison joukon etelään estämään itävaltalaisia pääsemästä Genovaan. Silloin Melas hyökkäsi Napoleonin huomattavasti alivoimaiseen keskustaan. 10 000 miehen lisäjoukot tulivat kenraali Louis Charles Antoine Desaix'n johdolla usean tunnin taistelemisen jälkeen.
Taistelu muokkaa
Itävaltalaisten kenraali, Michael von Melas, lähti yllätyshyökkäykseen ranskalaisia vastaan. Väsyneenä pikamarssista Napoleonin joukot eivät pystyneet pitämään puoliaan loputtomalta vaikuttaneelta itävaltalaisarmeijalta vaan perääntyi jatkuvasti kranaattitulessa ja itävaltalaisten painostuksessa. Taistelu näytti jo menetetyltä, perääntyminen näytti jo pakenemiselta, kunnes Louis Desaix lisäjoukkoineen tuli auttamaan ranskalaisia. Desaix aloitti tykistötulen itävaltalaisiin viimeisillä tykeillä aiheuttaen isoja aukkoja ja jopa itävaltalaisten ammusvaraston räjähdyksen. Ranskalaiset aloittivat pian vastahyökkäyksen Desaix'n johdolla ja François Étienne de Kellermannin ratsuväki viimeisteli itävaltalaiset. Louis Desaix kaatui taistelussa, joten hänestä ei tullut kilpailijaa Napoleonille tulevissa Napoleonin valtakamppailuissa.
Seuraukset muokkaa
- Voitto lujitti Napoleonin valtaa ja mainetta Ranskassa, mutta silti Napoleon sai jonkinlaisia traumoja taistelusta. Kerrotaan, että St. Helenalla eteläisellä Atlantilla parikymmentä vuotta myöhemmin Napoleon olisi vielä kuolinvuoteellaan toistellut Marengon nimeä epätoivon vallassa ja mutissut jotain epämääräistä siitä.
- Itävalta menetti alueita Ranskalle aina koko Reinin länsirannan Hollantiin saakka ja joutui tunnustamaan itsenäiseksi Batavian tasavallan, Helvetian tasavallan, Cisalppisen tasavallan sekä Ligurian tasavallan ja antamaan ne Ranskan vasalleiksi.
Lähteet muokkaa
- Tietoa Marengon taistelusta (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- The War Times Journal: The Battle of Marengo (englanniksi)