Manchester Mark I

Manchester Mark I oli yksi varhaisimmista tietokoneista, jossa ohjelma voitiin tallettaa koneen muistiin (tallennetun ohjelman tietokone). Projekti toteutettiin Englannissa Victoria University of Manchester -yliopistossa 1940-luvun lopulla.

Tietokone kehitettiin prototyyppimallista nimeltä Small-Scale Experimental Machine (SSEM). Tietokone valmistui vuonna 1949 ja sen käyttö päättyi vuonna 1950. Tietokoneen korvasi vuonna 1951 Ferranti Mark 1, joka oli suoraa jatkokehitystä.

Lopullisessa syksyn 1949 kehitysvaiheessa koneessa oli 4 sivua (32 × 40 bittiä) hajasaantimuistia. Sananpituus (line) oli 40 bittiä, johon voi tallentaa 40-bittisen luvun, tai kaksi 20-bittistä käskyä. (Aiemman mallin sananpituus oli 32 bittiä.) Luvuille oli laitteistolla toteutetut lisäys-, vähennys-, kertolasku- ja loogiset operaatiot. Koneessa oli kaksi indeksirekisteriä (B-line), jotka muokkaavat muistiosoitteita. Konekielisiä käskyjä on kokonaisuudessaan 26.

Kuvaputkimuisti SSEM-prototyypissä.

Freddie Williams kehitti katodisädeputkeen perustuvan muistitekniikan. Kuvaputkinäytölle kirjoitettiin elektronisuihkulla, jolloin näytön loisteaine syttyi loistamaan. Bitti voitiin lukea noin sekunnin ajan. Kun näyttöä jatkuvasti virkistettiin, data saatiin tallennettua pysyvästi. Joulukuuhun 1947 mennessä oli kehitetty tekniikka, jolla halkaisijaltaan kuuden tuuman kuvaputkelle saatiin tallennettua 2048 bittiä. Tom Kilburn kuvasi tekniikan ja hänen julkaisunsa herätti laajaa huomiota Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Muistitekniikka nimettiin Williams-putkeksi (engl. The Williams Tube). "Massamuistina" käytettiin magneettista rumpumuistia. Rumpumuisti tallensi 128 "sivua", joka vastasi 32 × 40 bittiä, eli yhden CRT-muistin kapasiteetti. CRT- ja rumpumuistin välillä tietoa ei voinut siirtää ohjelmallisesti, vaan kone oli pysäytettävä sitä varten.

Katso myös

• Tietokonetekniikan historia

Aiheesta muualla

• Varhaiset tietokoneet Manchesterin yliopistossa (englanniksi)