Makrofagi
Makrofagit (kr. makrofagos, ’suursyömäri’) ovat elimistön syöjäsoluja, jotka syövät vieraiksi tunnistettuja mikrobeja ja vierasaineita. Lisäksi ne siivoavat pois ikääntyneitä ja kuolleita soluja sekä kudosjätteitä.
Makrofageja päivystää erityisen runsaasti maksassa, pernassa sekä keuhkoissa ja suolistossa.[1] Monosyytit erilaistuvat eri kudoksissa erilaisiksi kudosmakrofageiksi:[2]
Bakteerien ja virusten tuhoaminen kudoksissa muokkaa
a. Syöjäsolu nielaisee patogeenin fagosytoosilla. Fagosytoottinen vesikkeli eli fagosomi muodostuu.
b. Lysosomit fuusioituvat fagosomin kanssa muodostaen fagolysosomin; patogeeni pilkotaan entsyymeillä.
c. Jätteet poistuvat tai assimiloidaan (ei kuvassa).
Osat:
1. Patogeenit
2. Fagosomi
3. Lysosomit
4. Jätteet
5. Sytoplasma
6. Solukalvo
Kun ihoon on tullut haava, lähellä päivystävät makrofagit tunnistavat pinnallaan olevien reseptorien avulla kehoon päässeen bakteerin pinnassa olevat vieraat molekyylit ja viruksen kaksinkertaisen RNA:n. Yhdellä makrofagilla on vain tietyntyyppisiä reseptoreita. Tehtyään tunnistuksen makrofagit alkavat erittää kemokiinejä, hälytysmolekyylejä. Hiussuonten seinämien solujen välistä tihkuu suonesta kudokseen mikrobeille vahingollisia interferoneja ja komplementtiproteiineja. Käynnistyy tulehdus, ja hiussuonten monosyytit aktivoituvat. Monosyytit jäävät solukalvojensa proteiineista kiinni hiussuonten seinämissä aktivoituneihin selektiinimolekyyleihin. Monosyyttien liike suonissa hidastuu, kunnes ne pysähtyvät. Ne ryömivät ulos hiussuonesta endoteelisolujen välistä, muuttuvat makrofageiksi ja liikkuvat haavan suuntaan. Makrofagit tunnistavat bakteerit ja kietovat solukalvoaan bakteerien ympärille. Makrofagin sisään joutuneesta rakkulasta tulee fagosomi. Nämä fagosomit sisältöineen kulkeutuvat lysosomien kylkeen ja sulautuvat niihin. Bakteerit hajoavat entsyymien käsittelyssä, niiden jäännökset poistuvat, ja hiussuonten seinämä palautuu ennalleen.[1]
Muita toimintoja muokkaa
Makrofagien erittämät vesiliukoiset sytokiinit osallistuvat kehon puolustustaistelussa solujen väliseen tiedotukseen ja toimintojen ajalliseen koordinointiin.[1]
Makrofagit myös siivoavat pois ikääntyneitä soluja, ohjelmoidun solukuoleman jäljiltä kuolleita soluja sekä kudosjätteitä. Poistettavien solujen pintarakenne on muuttunut niin, että makrofagit pystyvät ne tunnistamaan. Makrofagit hajottavat vanhoja punasoluja maksassa ja pernassa yli sata miljardia päivässä, jolloin punasolujen hemoglobiinin rauta saadaan uuteen käyttöön.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Tapana, Pentti: Elävä solu, s. 218–225. Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-154-8.
- ↑ Sanasto. M (kohdassa monosyytti) Solunetti. 2006. Viitattu 16.2.2010.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Makrofagi Wikimedia Commonsissa
