Mahdollisuuksien tasa-arvo

Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa yhtäläisiä edellytyksiä menestyä. Tasa-arvoiset mahdollisuudet näkyvät esimerkiksi siinä, että köyhän perheen lapsesta tulee hyvin toimeentuleva aikuinen. Mahdollisuuksien tasa-arvo on yksi tärkeimpiä hyvinvointivaltion tavoitteista. Köyhyyden ylisukupolvisuus taas kertoo mahdollisuuksien epätasa-arvosta ja siitä, että yhteiskunnan hyvinvointijärjestelmät, kuten koulutus ja sosiaaliturva, eivät ole onnistuneet tasoittamaan lähtökohtien erilaisuutta.[1]

Mahdollisuuksien tasa-arvolle on useita erilaisia määritelmiä.[2] Perinteisesti mahdollisuuksien tasa-arvo on lähellä tasa-arvoa lain edessä sekä ajatuksia meritokraattisesta yhteiskunnasta, missä yksilöiden henkilökohtaiset ominaisuudet määräävät heidän asemansa.[3]

Mahdollisuuksien tasa-arvoa on perusteltu sekä oikeudenmukaisuudella että sen tuottamilla hyödyillä. Hyödyt koskevat työvoiman uusintamista ja tuottavuuden kasvua.[1]

Mahdollisuuksien tasa-arvo on kuulunut oikeiston tavoitteisiin. Ilmaisu esiintyy Suomen Keskustan ja Kansallisen Kokoomuksen periaateohjelmissa.[4][5] Keskeistä on, että muita heikompia tuetaan siten, että kaikki saavat mahdollisuuden koulutukseen ja elämän perusedellytysten toteutumiseen, ja jokainen voi tavoitella itse hyvänä pitämiään päämääriä.[5]

Tasa-arvoisten mahdollisuuksien vasemmistolainen kritiikki pitää periaatetta liian kapeana. Siinä tasa-arvoa on jo lähteminen samalta viivalta, mutta ei vaadita saapumista maaliin yhtä aikaa.[6] Oikeistolaisen näkemyksen mukaan sama palkka ahkeruudesta riippumatta murentaa yritteliäisyyttä. Vasemmistolaisen vastauksen mukaan on kuitenkin mahdoton tietää, milloin ympäristön vaikutus lakkaa ja yksilön vastuu alkaa. Lisäksi lopputuloksen tasa-arvo voi jo seuraavassa sukupolvessa olla mahdollisuuksien tasa-arvoa, jos vaikkapa perheiden varallisuuseroja kavennetaan.[6]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Airio, I. & Niemelä, M. 2009. Perhetaustan yhteys aikuisiän köyhyyteen Suomessa 1995–2005. Sosiologia 1/2009, 3-19
  2. Rabe, Johan. 2001. Equality, Affirmative Action, and Justice. Books on Demand. p. 83
  3. Young, Michael [1958] (1963). The Rise of the Meritocracy. Great Britain: Penguin Books, 190. ISBN 1560007044. Viitattu 2011-01-12. 
  4. Keskustan Periaateohjelma 1996. Suomen Keskusta. Viitattu 3.6.2013.
  5. a b Periaateohjelma 9.–11.6.2006. Kansallinen Kokoomus. Arkistoitu 2.7.2012. Viitattu 4.5.2010.
  6. a b Puhakka, Aatu: Miksi mahdollisuuksien tasa-arvo on huono tavoite? ei.vl.. Kalevi Sorsa -säätiö.

Aiheesta muualla muokkaa