Magellan (luotain)
Magellan laukaistiin avaruussukkula Atlantiksesta IUS-rakettivaiheella (engl. Inertial Upper Stage) 4. toukokuuta 1989 lennolla STS-30, ja se oli ensimmäinen avaruussukkulan kuljettama, planeettoja tutkiva avaruusluotain. Luotain kiersi Aurinkoa lähes puolitoista vuotta ennen kuin saavutti Venuksen. 10. elokuuta 1990 Magellan asettui Venusta kiertävälle radalle.
| Magellan-luotain | |
|---|---|
 Magellan-luotain laukaisuvalmiina sukkulan ruumassa. |
|
| Organisaatio | NASA[1] |
| Valmistaja | Jet Propulsion Laboratory[1] |
| Tehtävätyyppi | kiertolaisluotain[1] |
| Kohde | Venus[1] |
| Laukaisu |
4. toukokuuta 1989[1] Cape Canaveral, Florida[1] |
| Kohteessa | 10. elokuuta 1990[1] |
| Tehtävän kesto | 12. lokakuuta 1994 radioyhteys menetettiin ja se paloi luultavasti Venuksen kaasukehässä 13. tai 14. lokakuuta 1994.[1] |
| Massa | 1035 kilogrammaa[1] |
| Teho | 1029 W[1] |
| COSPAR ID: | 1989-033B |
Avaruusalus muokkaa
Magellan oli koottu suurelta osin muista luotaimista ylijääneistä osista.[1] Magellanin runko, suuri antenni sekä rakettimoottori olivat peräisin Voyager-luotainprojektista. Pari tietokonetta ja voimansiirtojärjestelmä olivat peräisin Galileo-luotaimesta. Pienempi antenni taas oli jäänne Marsia tutkineesta Mariner 9 -luotaimesta. Lisäksi luotaimeen rakennettiin kaksi 2,5 x 2,5 metristä aurinkopaneelia sekä "synteesiapertuuritutka", jolla Venuksen pintaa kartoitettiin sen pilvien lävitse.[2]
Tieteellinen tehtävä muokkaa
Magellan kartoitti Venusta kuudella havaintojaksolla syyskuusta 1990 toukokuuhun 1991, toukokuusta 1991 syyskuuhun 1992, syyskuusta 1992 toukokuuhun 1993, toukokuusta elokuuhun 1993 sekä elokuusta 1993 huhtikuuhun 1994. Nasa sai luvan jatkaa tehtävää syyskuuhun. Tutkijaryhmä kavensi omaa rahoitustaan niin, että luotainta seurattaisiin lokakuuhun asti. Magellanin rataa laskettiin hiljalleen alemmas, kunnes viimeisen radankorjauksen jälkeen korkeus oli enää 138 km. 12. lokakuuta aamuyön tunteina yhteys luotaimeen katkesi sen siirtyessä Venuksen varjopuolelle. Sen jälkeen ei Magellanista kuulunut mitään. Magellan kiersi Venusta napojen yli kulkevalla radalla. Alun perin sen rata oli huomattavan elliptinen; etäisyys planeetan pinnasta vaihteli 294:stä 8 543 kilometriin. Luotaimen käydessä lähellä planeettaa sen tutka nappasi joukon hyvälaatuisia kuvia, jotka kattavat liki koko Venuksen pinnan. Magellanin kuvat ovat lisänneet tutkijoiden ymmärrystä Venuksen pinnanmuotojen synnystä.
Magellan pystyi kartoittamaan planeetan pinnasta 99%. Kuvat ja kartoitus olivat paljon tarkempia kuin Neuvostoliittolaisten Venera 15:ta ja Venera 16:ta suorittamat.[1]
Magellan oli 1990-luvun ainoa varsinainen Venus-luotain. Se sai nimensä 1500-luvulla eläneen portugalilaisen tutkimusmatkailijan Fernão de Magalhãesin mukaan.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k l Magellan - NSSDCA/COSPAR ID: 1989-033B NASA - NSSDCA. Viitattu 21.12.2018 (englanniksi).
- ↑ Toimittaneet Fulton, Dave & Dumas, Robin & Chandler, Bob et al.: ”Chapter 4, The Magellan Spacecraft”, The Magellan's Venus Explorer Guide. NASA - Jet Propulsion Laboratory, elokuu 1990. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.12.2018). (englanniksi)
- ↑ Ulivi, Paolo & Harland, David M.: Robotic Exploration of the Solar System: Part 2: Hiatus and Renewal, 1983-1996, s. 168–. Springer Science & Business Media. ISBN 978-0-387-78905-7. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Toimittaneet Fulton, Dave & Dumas, Robin & Chandler, Bob et al.: The Magellan's Venus Explorer Guide. NASA - Jet Propulsion Laboratory, elokuu 1990. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Krebs, Gunter Dirk: Magellan Gunter's Space Page. 11.12.2017. Viitattu 21.12.2018 (englanniksi).
- In Depth - Magellan Solar System Exploration - NASA Science. 26.1.2018. Viitattu 21.12.2018 (englanniksi).
- Magellan Mission to Venus NASA - Jet Propulsion Laboratory. Viitattu 21.12.2018 (englanniksi).
- Logsdon, John M.: Magellan Encyclopædia Britannica. Viitattu 21.12.2018 (englanniksi).
- Lomb, Nick: Remembering Magellan, NASA’s highly successful spare-parts spacecraft that mapped Venus and then sacrificed itself for science on 12 October 1994 Maas - Museum of Applied Arts and Sciences. 12.10.2011. Arkistoitu 22.12.2018. Viitattu 21.12.2018 (englanniksi).