Macbeth
Macbeth on William Shakespearen kirjoittama näytelmä.[1] Se perustuu Skotlannin todellisen kuninkaan Macbethin vaiheisiin, mutta ei ole historiallisesti tarkka. Macbeth on Shakespearen säilyneistä tragedioista lyhin.
 |
Tähän artikkeliin ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Vaikka tätä ei suoraan sanota näytelmässä, Banquosta periytyvän suvun katsotaan olevan Skotlannin, ja myöhemmin myös Englannin, Stuart-hallitsijasuku. Mahdollisesti Shakespeare halusi tällä mielistellä kuningas Jaakko I:tä.
Jotkut näyttelijät eivät suostu lausumaan näytelmän nimeä pukuhuoneissa, koska sen kerrotaan tuovan huonoa onnea. Britanniassa käytetään sen sijaan usein nimitystä The Scottish Play (”Skottilainen näytelmä”).
Juoni muokkaa
Taistelusta voittoisana palaava Macbeth ja hänen ystävänsä Banquo törmäävät kolmeen noitanaiseen. Nämä ennustavat Macbethin saavan haltuunsa ensin Cawdorin kreivikunnan ja myöhemmin tulevan kuninkaaksi. Banquolle ei luvata kuninkuutta, mutta hänestä ennustetaan kuningassuvun kantaisää.
Pian Macbethin luokse tulee sanansaattaja, joka ilmoittaa kuninkaan lahjoittaneen hänelle Cawdorin kreivikunnan. Kuningas itse kunnioittaa Macbethia läsnäolollaan. Tämä ei pääse eroon kuninkuusajatuksesta ja laatii vaimonsa kanssa murhasuunnitelman. Macbeth murhaa kuninkaan ja lavastaa syylliseksi juopuneet henkivartijat. Kuninkaan pojat pelkäävät vaaraa ja pakenevat maasta, Macbeth kruunataan kuninkaaksi.
Macbeth surmauttaa Banquon, jonka poika kuitenkin pääsee pakoon. Tappotuomittu ylimys Macduff pakenee, mutta hänen perheensä surmataan. Macbeth hallitsee hirmuvaltiaana, mutta alkaa pian nähdä tunnontuskissaan harhoja, kuten Banquon haamun omassa tuolissaan.
Macbethin vastainen liitto kokoontuu Englannissa: Macduff ja vanhan kuninkaan poika Malcolm kokoavat armeijan ja lähtevät vapauttamaan Skotlantia.
Macbeth menee vielä kerran tapaamaan noitia, jotka antavat hänelle tapansa mukaan totuudenmukaisia, mutta harhaanjohtavia lupauksia. Hän jatkaa hirmuhallintoa kärsien tunnontuskista yhä enemmän. Hänen vaimonsa alkaa kärsiä samoista kohtauksista ja lopulta kuolee, ilmeisesti itsemurhan tehneenä. Tässä vaiheessa Macbeth pitää kuuluisan monologinsa: ”Elämä on kuin varjo häilyväinen, vain näyttelijä rukka, joka riehuin lavalla keikkuu aikansa ja häipyy; se kertomus on, hupsun tarinoima, täys ääntä, vimmaa - tarkoitusta vailla”.
Macbethin armeija ja hovi hylkäävät hänet. Macbeth kuolee lopulta taistellessaan Macduffia vastaan. Malcolmista tulee kuningas.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 13. Uskonsodat, s. 248–249. WSOY. ISBN 951-0-09741-1.
Kirjallisuutta muokkaa
Suomennokset muokkaa
- Shakespeare, William: Macbeth; murhenäytelmä wiidessä näytöksessä. (The Tragedy of Macbeth, 1606.) Suomentanut Kaarlo Slöör. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1864.
- Shakespeare, William: Macbeth. (The Tragedy of Macbeth, 1606.) William Shakespearen draamat 2. Suomentanut Paavo Cajander (Ilm. ensimmäisen kerran suomeksi 1885 Suomalaisen kirjallisuuden seuran kustantamana). Porvoo: WSOY, 1944.
- Shakespeare, William: Machbeth. (The Tragedy of Macbeth, 1606.) Shakespearen draamoja VII. Suomentanut Yrjö Jylhä. Helsinki: SKS/Otava, 1936.
- Shakespeare, William: Macbeth. (The Tragedy of Macbeth, 1606.) Suomentanut Matti Rossi. Esipuhe: Ralf Långbacka (Rossin suomennos ilmestynyt ensi kerran vuonna 1983 Liken kustantamana) - 2. painos. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-29027-0.
Aiheesta muualla muokkaa
- Macbeth Cajanderin suomentamana Gutenbergissä