Maarekisteri

Maarekisteri oli kunkin läänin maanmittauskonttorissa pidetty virallinen luettelo läänin kaavoittamattomilla alueilla olevista tiloista ja muista kiinteistöistä Suomessa. Maarekisteri oli yhdessä tai useammassa nidoksessa erikseen jokaisesta kunnasta. Tiedot järjestettiin kylittäin ja talonumeroittain ja otsikkoon merkittiin lisäksi maanluonto, isojaon littera ja ilmoitus siitä, miten tila on merkitty vanhoihin maakirjoihin.

Maarekisteriin merkittiin isojaon vahvistamispäivä sekä tiedot lohkomisesta, rekisterinumero, tieto siitä onko tila kruunun, perintöluontoa vai rälssiluontoa, tilojen nimet, tilojen manttaalit, tilojen eri tiluslajien pinta-alat, viittaukset jakokirjoihin ja karttoihin sekä jakotoimituksissa syntyneet rasiteoikeudet.

Ensimmäiset määräykset maarekisteristä annettiin 1895. Vuoden 1951 jakolain mukaan maarekisteriin merkittiin:

• talot
• verollepannut torpat
• ulkopalstat ja siirtotalot
• niityt ja saaret, jotka eivät ole tilan osia eivätkä valtion metsämaata
• omaperäismyllyt
• osittamalla syntyneet tilat
• erilliset vesijätöt
• yleiset tiet
• kirkkojen ja hautausmaiden alueet

Kaavoitetuilla alueilla kiinteistöt merkittiin tonttikirjaan. Maarekisterijärjestelmä ja tonttikirjajärjestelmä yhdistettiin kiinteistörekisteriksi vuonna 1985.

Lähteet

• Otavan iso tietosanakirja, Otava 1963
• Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus, sisältävä lähempiä määräyksiä maarekisterin laatimisesta ja pitämisestä, 39/1895
• Jakolaki, 604/1951, 282–290 §
• Kiinteistörekisterilaki, 392/1985, 19 §