Maamme kirja
Maamme kirja (ruots. Boken om vårt land) on Zacharias (Sakari) Topeliuksen kirjoittama, alun perin ruotsiksi vuonna 1875 ilmestynyt kirja, jossa hän kuvailee Suomea, sen maakuntia, luontoa, kansaa ja historiaa. Maamme kirjaa luettiin kouluissa vuosikymmeniä, 1940-luvulle saakka. Kirjaa myytiin vuoteen 1907 mennessä 240 000 kappaletta, mikä teki siitä kustannusliike Edlundin myyntimenestyksen. Alempien luokkien lukukirjaksi laadittua teosta uudistettiin kielellisesti ja sisällöllisesti säännöllisin väliajoin. Esimerkiksi vuonna 1923 Maamme kirjasta ilmestyi uudistettu painos.[1]
| Maamme kirja | |
|---|---|
| Boken om vårt land | |
 Lukukirja alimmaisille oppilaitoksille Suomessa. Toinen jakso. Maamme kirja, ensimmäinen suomenkielinen painos, 1876. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Zacharias Topelius |
| Julkaistu | 1875 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Koulujen oppikirjalle tuli tarvetta, kun Suomi alkoi kasvaa kohti yhtenäisempää taloudellista, liikenteellistä ja poliittista kokonaisuutta. Saimaan kanava (1856) ja rautateitä (1862 alkaen) rakennettiin, lehdistöstä tuli merkittävä vaikuttaja, valtiopäivät alkoivat kokoontua ja koululaitos laajeni. Topelius kannatti kaksikielistä Suomea todeten sen esimerkiksi Helsingfors Tidningarin numerossa 6 vuonna 1848. Lisäksi hän antoi sen näkyä Maamme kirjassa: "Nytpä ymmärrän sen. Tämä maa on minun isänmaani. Joko minä suomen kielellä kutsun sen Suomenmaaksi, tahi ruotsiksi nimitän sen Finland, on se kuitenkin aina sama maa."[2]
Koululaitoksen roolista tuli tärkeä, sillä sen piti lisätä kansalaisten isänmaatietoisuutta ja tuottaa maalle työvoimaa. Topeliuksen isänmaakäsitys painottui näiden tavoitteiden mukaisesti työhön. Hänen mukaansa Suomi oli köyhä ja karu, eikä se tarjonnut helppoa elämää. Isänmaa oli kuin ankara työnantaja, joka ”potki” laiskuuteen taipuvaisia kansalaisiaan ja sai näistä parhaat puolet näkyviin. Topelius sitoi kansalaisten työvoiman isänmaan palvelukseen. Tähän ohjasi 1870-luvun Suomen voimakas taloudellisen kasvun tavoittelu. Kansainvälinen nousukausi ei ollut vielä ehtinyt saada mukaansa Suomea, jota rasitti suurten nälkävuosien perintö.
Topeliuksen Suomi-kuvaa on jo vanhastaan pidetty ihanteellisena. Sitä elähdyttää isänmaallisuus ja uskonnollinen henki.[3] Topelius nimittäin kuvasi Maamme kirjassa, että suomalaiset olivat taipuvaisia laiskotteluun. Suomalainen hevonen osoittautui työjuhtana isäntäänsä paremmaksi. Topelius kuvasikin juuri suomenhevosen kansan esikuvaksi.[4]
Topeliuksen Maamme kirja on inspiroinut nimellään ja käsittelytavallaan myös muita suomalaisia kirjailijoita. Jörn Donner julkaisi vuonna 1967 teoksen Uusi maammekirja: Lukukirja aikuisille suomalaisille, ja vuonna 1992 teoksen Uusin Maammekirja. Erkki Pulliainen julkaisi vuonna 1982 teoksen Uudempi Maammekirja.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Kannisto (Wantanen), Päivi: Suolatut säkeet : Suomen ja suomalaisten diskursiivinen muotoutuminen 1600-luvulta Topeliukseen. E-kirja. Painettu väitöskirja: Päivi, Suolatut säkeet, SKS, Helsinki 1997. ISBN 951-717-947-2. Ellibs, Turku, 2007. 978-952-99867-3-6. Teoksen verkkoversio (pdf).
- Tommila, Päiviö & Reitala, Aimo & Kallio, Veikko: Suomen kulttuurihistoria, osa II, s. 254–293. Päiviö Tommilan artikkeli Tiedon leviäminen. WSOY, Porvoo, 1980.
Viitteet muokkaa
- ↑ Huhta, Ilkka: "Täällä on oikea Suomenkansa". Körttiläisyyden julkisuuskuva 1880-1918, s. 223. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2007. ISBN 978-952-5031-20-1.
- ↑ Maamme kirja: 7
- ↑ Tietosanakirja, osa 5, 1913
- ↑ Maamme kirja: 54
Aiheesta muualla muokkaa
- Maamme kirja, 38. painos, 1934
- Maamme kirja, 1. painos, 1876
- Maamme kirja, Wikisource
- Boken om vårt land, alkuperäinen teos ruotsiksi, topelius.sls.fi
- Maamme kirja – digitaalinen editio. Toim. Reeta Holopainen, Sakari Katajamäki ja Ossi Kokko. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Svenska litteratursällskapet i Finland. Helsinki, 2018
