Maailman rauhanneuvosto

Maailman Rauhanneuvosto (engl. World Peace Council, WPC) on väitteensä mukaan anti-imperialistinen ja sitoutumaton kansainvälinen liike. WPC oli Neuvostoliiton tiedustelupalvelujen ohjailema järjestö[1]. WPC:n vuonna 1989 julkaiseman tiedon mukaan 90 prosenttia sen rahoituksesta tuli Neuvostoliitolta[2] Maailman rauhanneuvosto on keskeinen kansainvälisen kommunismin apujärjestö.[3]

Maailman rauhanneuvosto
World Peace Council
Perustettu 1948
Kotipaikka Ateena, Kreikka
Päämaja 10,Othonos St.
10557 Ateena
Toiminta-alue Maailmanlaajuinen
Jäsenet 96
Puheenjohtaja Pallab Sengupta
Aiheesta muualla
Sivusto

Suomen rauhanpuolustajat pitää yhteyttä Maailman rauhanneuvostoon[4].

Toiminta muokkaa

Maailman Rauhanneuvosto toimi Neuvostoliiton politiikan jatkeena. Rauhanneuvosto toimi Stalinin aikan länsivaltojen politiikkaa, kuten Marshall-apua, puolustusliittojen perustamista ja ylipäätään läntisen Euroopan integraatiosuunnitelmia vastaan. Erityisen kiihkeästi Rauhanneuvosto hyökkäsi Eurooppa-armeijan perustamissuunnitelmia sekä Saksan liittotasavallan sotilaallisen roolin kehittämisajatuksia vastaan.[5] Neuvostoliiton pyrkimyksenä oli vaikuttaa mielipiteisiin WPC:n kautta.[6]

WPC oli mukana monissa protesteissa ja mielenosoituksissa 1980-luvun lopulle asti.

1970-luvulla WPC oli erityisen aktiivinen Yhdysvaltojen Euroopassa sijaitseviin sotilastukikohtiin liittyvissä asioissa. Se toteutti suuria kampanjoita, joilla se vastusti Yhdysvaltojen operaatioita, etenkin Vietnamin sotaa. Toisaalta Neuvostoliiton rahoittama ja kommunistien hallitsema WSG ei tuominnut Neuvostoliiton samanaikaisia operaatioita Unkarissa (1956), Afganistanissa (1979–1989) ja muualla.lähde?

Historia muokkaa

 
Maailman älymystön rauhankongressi Wrocławissaa vuonna 1948.

Maailman Rauhanneuvoston taustalla oli vuonna 1948 Wrocławissa pidetty Maailman älymystön rauhankongressi (engl. World Congress of Intellectuals for Peace). Vähitellen siitä kehkeytyi ensimmäinen Maailmanrauhan kongressi Pariisiin huhtikuussa 1949. Kaikki eivät saaneet kuuitenkaan viisumia Ranskaan ja Prahassa pidetty kokouksen osa perusti Rauhanpartisaanien Maailmankomitean, joka sai marraskuussa 1950 nimen Maailman Rauhanneuvosto.[3]

1953–1964 muokkaa

Maailman Rauhanneuvosto sijoittui 1950-luvun vaihteessa Pariisiin, mutta Ranskan hallitus karkotti sen jo vuonna 1951 "viidentenä kolonnana toimimisen takia". Tämän jälkeen se siirtyi Tšekkoslovakiaan Prahaan, josta se siirtyi vuonna 1954 Wieniin Neuvostoliiton suojeluksessa, huolimatta hallituksen vastalauseista. Itävallan hallitus asetti Rauhanneuvostolle tiukat laillisuusehdot, joita se ei noudattanut. Itävallan hallitus karkotti neuvoston ja järjestö kiellettiin vuonna 1957 valtion etujen vastaisen toiminnan vuoksi. Sen jälkeen se toimi vielä kymmenen vuotta naamioituneena vasta perustetuksi Kansainvälisen rauhan instituutiksi.[5][7]

Vuonna 1955 Maailman Rauhanneuvoston kokous järjestettiin Helsingissä. Kokousta on pidetty propagandavoittona NKP:lle. Neuvostoliiton suorittama Unkarin kansannousun verinen tukahduttaminen 1956 johti vakaviin ristiriitoihin Rauhanneuvoston toiminnassa.[5]

1964–1982 muokkaa

WPC:n sihteeristö siirrettiin vuonna 1966 Wienistä Helsinkiin.[8] Samana vuonna Kiinan kansantasavalta erosi neuvostosta 1966 Neuvostoliiton ja Kiinan välien rikkouduttua.

WPC joutui vaikeuksiin 1980-luvulla, kun paljastui, että Helsingin toimiston henkilökunta oli nauttinut verovapautta väärin perustein. WPC:lle määrätty jälkivero romahdutti sen talouden, ja WPC:n pelastaminen konkurssilta siirtyi Suomen hallituksen vastuulle. Ongelma ratkaistiin NKP:n keskuskomitean sihteeri Jegor Ligatšovin painostuksen jälkeen syksyllä 1986 korottamalla Suomen rauhanpuolustajien valtionapua ja siirtämällä Suomen rauhanpuolustajien kirjanpitoon syntynyt ylijäämä WPC:lle.[8]

1982–1991 muokkaa

Läntisten ja neuvostoliittolaisten edustajien kiistan vuoksi 40 sitoutumatonta järjestöä muodosti WPC:stä erillisen organisaation International Confederation for Disarmament and Peace.[9] Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 WPC kutistui pienemmäksi.lähde?

1991– muokkaa

WPC:n päämaja oli Helsingissä osoitteessa Lönnrotinkatu 25 A, kunnes se muutti 1990-luvulla Kreikkaan. WPC jakoi kansainvälistä rauhanpalkintoa ja julkaisi kahta lehteä, nykyään yhtä. Vuoden 2008 kokous pidettiin Venezuelassa.lähde?

Organisaatio muokkaa

Pääsihteeri oli keskeinen vallankäyttäjä Rauhanneuvostossa. Pääsihteeri johti sihteeristöä, jossa oli 1950-luvulla kahdeksan jäsentä. Kullakin muulla apujärjestöllä oli edustajansa Rauhanneuvostossa, joten sillä oli keskienn asema kansainvälisessä kommunistisessa liikkeessä. Varapuheenjohtajia järjestössä oli kymmenen. Itse neuvostoon kuului useita satoja henkilöitä, 1950-luvulla 450. Kansallisia rauhankomiteoita oli tuolloiin 74 maassa. Rauhanneuvosto kokoontui usein kaksi kertaa vuodessa.[5] WPC:ssä oli vuonna 1971 noin 600 ihmistä 104 maastaselvennä.

Merkittäviä henkilöitä muokkaa

Puheenjohtajat muokkaa

Pääsihteerit muokkaa

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Seppinen, Jukka: Neuvostotiedustelu Suomessa 1917–1991. Strategia ja toiminta. Tampere: Gummerus, 2006. ISBN 951-20-6548-7.

Viitteet muokkaa

  1. Richard Felix Staar, Foreign policies of the Soviet Union, Hoover Press, 1991, ISBN 0817991026, s. 79, s. 84
  2. WPC, Peace Courier, 1989, No. 4
  3. a b Seppinen 2006, s. 212–213.
  4. Järjestö Rauhanpuolustajat. Viitattu 7.5.2023.
  5. a b c d Seppinen 2006, s. 217.
  6. Journalistitkin olivat rähmällään Helsingin Sanomat. 16.12.2016.
  7. Oleg Gordievsky, Inna Rogatchi, Sokea peili, WSOY 1997, ISBN 951-0-21082-X
  8. a b Tarkka, Jukka: Karhun kainalossa. Suomen kylmä sota 1947-1990, s. 289. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25796-7.
  9. Oxford Conference of Non-aligned Peace Organizations (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. Maailman rauhanneuvosto tiensä päässä?. Suomen Kuvalehti, 23.9.1988, s. 67. Suomen Kuvalehti - arkisto (vain tilaajille). Viitattu 20.6.2023.

Aiheesta muualla muokkaa